Acer Chromebook CB3 -111

Ostin Amerikan matkallani hotellien varauksia ja muita pikku tarpeita varten halvimman kaupasta löytyneen Acer Chromebookin. Se sattui olemaan Best Bayssa tarjouksessa, joten hinnaksi tuli veroineen noin 145 euroa ostohetken valuuttakurssilla laskettuna. Tätä kirjoittaessani koneen hinta on korkeampi. Suomessa se näyttää olevan 250 euron paikkeilla.

Suomessa läppäreitä myydään City-Marketeissa ja Prismoissa ja melkein missä tahansa, joten olin yllättänyt, kun en tahtonyt löytää Seattlesta minkäänlaista kauppaa, jossa myytäisiin tietokoneita. Yksi Apple-Store löytyi eräästä ostoskeskuksesta. Tilasin tietokoneen lopulta netistä ja noudin sen Best Bayn myymälästä.

Niin uskomattomalta kuin tämä ehkä tuntuukin, ensimmäinen tietokone oli epäkunnossa jo paketista otettaessa. Se ei käynnistynyt lainkaan. Onneksi sain vaihdettua seuraavana päivänä uuden koneen. Myyjä oli itsekin vähän epäuskoinen, kun palautin koneen ja sanoin, että ei toimi. Hän kokeili sitä, ja pakkohan hänen oli uskoa.

Ostin myöhemmin koneeseen sopivan laukun, jonka huomasin tarjouksessa Ross -nimisessä liikkeessä Premium Outlet ostoskeskuksessa. Laukku maksoi parikymmentä dollaria. Suomessa ostin suomalaisella töpselillä varustetun verkkojohdon, joka maksoi noin seitsemän euroa. Myöhemmin ostin vielä City-Marketin tarjouskorista langattoman Microsoft -hiiren kympillä. Tietokoneen hinnaksi laukkuineen ja hiirineen ja johtoinen tuli siis reilusti alle 200 euroa.

Tiesin jo ostaessani, mikä Chromebook tulisi olemaan. Seurasin nimittäin aikoinaan tiiviisti, kun se esiteltiin, ja kun niitä jaettiin kokeiltavaksi tietyille ihmisille. Ostin siis käytännössä nettiselaimen.

Vajaan kahden kuukauden satunnaisen käytön jälkeen lienee aika antaa jonkinlainen arvio.

Jos mahdollisimman tiivistetysti asian esittää, niin Chromebook on kevyt, pieni, nopea ja kätevä, mutta toiminnoiltaan rajoittunut ja erittäin heikkotehoinen. Kirjoittamista lukuun ottamatta koneella ei voi tehdä juuri mitään luovaa työtä. Kone hytyy jo siitä, kun kamerasta siirtää kuvia Picasa -albumeihin. Se takkuilee, kun kuvia katsoo Picasasta.

Chromebook on netin käyttäjän kone, ei sisällön tuottajan kone - lukuun ottamatta siis kirjoittamista. Eikä se ole kirjoituskoneenakaan paras mahdollinen, koska siinä ei ole kunnollista suomenkielen oikolukua. Google Docs korjaa jotain, mutta ei kaikkea.

Chromebookin akussa riittää virtaa pitkään, mitä voidaan pitää hyvänä ominaisuutena. Koneen oma "hiiri" ei ole huonoin mahdollinen, mutta pidän enemmän irtohiirestä. Kuvassa oleva Microsoftin langaton hiiri on vähän liian pieni. Tietokoneen näppämistö on ainakin toistaiseksi ollut aivan kelvollinen. Kestävyydestä ei voi vielä sanoa mitään. Seuraavassa on "ScreenShot" Chromebookista. Alapalkki on "autohide" -tilassa ja häämöttää hieman.

Kuvakaappauksen saaminen tähän vaati muutaman ylimääräisen toimenpiteen, koska se piti siirtää käyttäjältä toiselle.

Kuva oli ensiksi ladattava Google Driveen. Pelkästään tiedoston "vetäminen" Files -kansiosta Drive-kansioon ei onnistu, vaan lataaminen vaatii enemmän toimenpiteitä.

Kuva ja toinen kuva "downloadattiin" toisella koneella Drivestä. Ne tulivat zip-muodossa, ja ne piti avata. Kun ne oli tallenettu, ne voitiin tosen käyttäjätunnuksen alaisuudessa ladata tähän sivulle.

Asiasta voidaan tietysti olla monta mieltä, mutta tämän arvion kirjoittajan mielestä Chromebookin tai oikeastaan Chrome OS:n tiedostosysteemi ei ole kovin miellyttävä. Ajatus, että teksti tai kuva on "jossakin", tekee asian epävarman tuntuiseksi. Esimerkiksi kirjoituksesta pitäisi olla sataprosenttisen varma kopio, joka ei muutu miksikään, jos sitä ei erityisesti halua muuttaa. Google Docsissa tallennettu kopio muuttuu koko ajan samalla, kun tekstiä kirjoitetaan, joten mikä "varmuuskopio" sellainen on. Jos tekee virheen ja tuhoaa tekstin, silloin tuhoaa saman tien tallenteenkin. Ulkoiselle muistitikulle tai koneen vaatimattomaan muistiin voi toki myös tallentaa, mutta nämäkin tiedot tuntuvat epävarmoilta, jos ne synkronoituvat pilvipalvelussa olevan tiedon kanssa. Kun yhdessä paikassa tuhoaa vahingossa tiedon, se tuhoutuu synkronoinnin ansiosta muissakin paikoissa.

Ehkä edellä mainitun kaltaista synkronointia ei edes ole, mutta jo pelkästään se, että tällaista asiaa alkaa miettiä, kertoo jotakin myös Googlen tiedostojärjestelmistä.

Lopuksi vielä hyvin subjektiivinen yhteenveto Chromebookin hyvistä ja huonoista puolista.

Hyviä puolia:

halpa hinta
keveys
pieni koko
asialliset näppäimet
käynnistymisen ja sulkeutumisen nopeus
huolettomuus viruksien suhteen
pitkä akkukesto
helppokäyttöisyys (varauksin)


Huonoja puolia:

heikko teho
vähäinen muisti
rajoittunut toiminta


Lyhyesti sanottuna Chromebook ei ole oikea tietokone vaan pelkkä rajoittunut nettiselain. Jos tähän tyytyy, laitteella pärjää. Ainoaksi tietokoneeksi siinä on kuitenkin liian vähän ominaisuuksia ihmiselle, joka vähänkään haluaisi tehdä koneella jotakin.

Jos Google päivittäisi koneita hieman enemmän tavallisen Linuxin suuntaan, siten että koneessa toimisivat muutamat Googlen hyväksymät sisäiset ohjelmat (tekstinkäsittely, kuvankäsittely, videon käsittely, äänen käsittely), koneesta alkaisi jo olla johonkin. Tällöin koneessa pitäisi tietysti olla enemmän tehoa ja muistia, jotta ohjelmat toimisivat. Ja se merkitsisi korkeampaa hintaa.

Ehkä Chromebookeista voisi tuoda markkinoille kalliimman "Super-Chromebook" mallin, jossa toimisivat myös offline -ohjelmat.

Pikakokeessa Ubuntu Mate 15.10

Kokeilu ei alkanut lupaavasti. Kone jumitteli bootatessaan ja ilmoitti ongelmista.

Suomalaista keyboard-asetusta ei saa tehdyksi. Tietyt kirjaimet, joita et huomaa kirjoituksessa, puuttuvat. Ei ole siis kahta pikkuruista palloa ja niiden alla A-kirjainta. Asetus on amerikkalainen, vaikka olen muuttanut sen suomalaiseksi. 

Virheilmoituksia tulee tuon tuostakin. 

Sorry, suomenkielisen näppäimistön puuttuminen olikin oma virheeni. Viimeisestä Linuxin kokeilusta on vierähtänyt aikaa, joten taidot alkavat olla ruosteessa. En muistanut, että vaihtoehto "English" pitää poistaa. Ei riitä, että lisää sen alle "Finnish". Olen tiennyt tämän ja tehnyt sen kymmeniä kertoja, mutta niin vain asiat unohtuvat. 

 Yläpalkkiviritys on aivan karmea. Asetuksena on "green submarine", joka on sinänsä hieno, mutta ei käy yhteen yläpalkin kanssa. 

Muutetaan asetukseksi "traditional". Yläpalkit vievät liikaa tilaa. Tulee Gnome mieleen.

Vaihdettiin compiz -deskboard manager. Mitenhän alkuperäinen vaihdetaan takaisin. 

Taidan lopettaa pikakokeen. En oikein vakuuttunut. Kun ohjelma ilmoittaa heti alkuun ongelmista ja kysyy, käynnistetäänkö uudestaan, se vie tehokkaasti kokeilunhalua. 

Ubuntun hyviä puolia, kuten kauniit kirjaimet, tässä toki on. Ohjelmavalikoima on suppea, mutta niitähän saa. 

ScreenShotteja ei ole tallennettu muualle kuin tähän blogiin. Kun tietokone sammutetaan, ne haihtuvat työpöydältä samalla kun työpöytäkin katoaa. 

Kaikkein tärkein kriteeri Linuxissa tai missä tahansa ohjelmassa on mielestäni sen vakaus. Jos ohjelmassa on bugeja, ja jos se kaatuu edes yhden kerran, vaikutelma jää huonoksi. Käyttäjä alkaa odottaa, milloin seuraavan kerran romahtaa. Tämän kokeilun aikana ohjelma ei romahtanut, mutta virheilmoitukset olivat huono enne.

Uusi kokeilu muutama päivä myöhemmin: 

Tällä kerralla Ubuntu Matea kokeillaan AMD-prosessorilla varustetussa koneessa (64 bit). Käyttöjärjestelmä latautui ongelmitta, eikä virheilmoituksia ole toistaiseksi tullut.

Ylä- ja alapalkki on säädetty minimikokoiseksi (21 pix) autohide -tilaan. Näin internet-sivu näkyy mahdollisimman suurena.

Tässä vaiheessa ei ole tehty vielä minkäänlaista "virittelyä" lukuun ottamatta palkkien säätämistä.

Mate-tweak -säädöillä ei ulkonäön kannalta ihmeempiä näytä saavan aikaan. Sivun laidassa olevat (miinus, neliö, ruksi) valikot voi siirtää vasempaan laitaan.

Jokainen säätää järjestelmän mieleisekseen. Tämä kokeilun tekijä päätyi "tradiotional OK" teemaan, jota customoitiin "WinMe" ikkunakehyksellä. Ei tämän kummempaa. Valinnan etuja olivat mahdollisimman pieni (toinen yhtä pieni olisi ollut "Esco" ikkunakehys) yläpalkki ja mahdollisimman suurin vierityspalkin liikkuva osa, johon hiiren kursori osuu helposti eikä lipsu.

Tässä jälkimmäisessä kokeilussa Ubuntu Mate antoi itsestään huomattavasti paremman kuvan. Virheilmoituksia ei tullut, ja järjestelmä pyöri sujuvasti.

Yläpalkki on suorastaan pakko pitää autohide -tilassa, vaikka se hieman haittaakin käyttöä. Palkkien sekamelska on nimittäin epämukavan näköinen, jos yläpalkki on paikallaan. Se lisäksti työntää Forefoxin palkkia alaspäin pienentäen siten sivulle jäävää tilaa. Joku ehkä ajattelee, miksi tällä asialla nyt olisi väliä. Kyllä sillä on.

Järjestelmään ei kuulu kuvankäsittelyohjelmaa, joten en voi tehdä mallikuvaa. Seuraavassa kuvassa sekavuus näkyy, kun katsoo vasenta ylälaitaa.

Useimpien mielestä edellä kuvattu asia ei ehkä haittaa, mutta asioistahan voidaan olla eri mieltä.

Loppuarvosanaa on vaikea antaa. Näiden kahden lyhyen kokeen jälkeen Ubuntu Mate vaikuttaa aivan kelvolliselta. Ensimmäisellä kokeilukerralla tuli virheilmoituksia, mutta niitä tahtoo tulla kyseisessä tietokoneessa muutenkin. Siihen on asennettu Xubuntu, ja sen käyttäminen on yhtä virheilmoitusta.

Nykyisten Llinux-distribuutioiden ongelma on niiden lyhytikäisyys. Juuri kun on saanut hiottua kaiken kohdalleen, tulee ilmoitus, että järjestelmä on vanhentunut, päivitä uuteen. 

Kokeiltavana auto

Linuxeja tulee ja menee, ja niitä esitellään tässä blogissa edelleen. Tällä kerralla muutama sana autosta, joka sattumalta päätyi kokeiltavakseni.

Kokeiltavana oli Ford Fusion, jota Euroopassa myydään nimellä Ford Mondeo. Sillä tehtiin Seattlesta käsin lenkki, jolle kertyi matkaa noin 6690 kilometriä. Reitti vei läpi laaksojen ja yli vuorien, ja kaupungeissakin ajettiin. Pääosa kilometreistä kertyi moottoriteiltä, mutta melko paljon ajettiin myös pienemmillä maanteillä.

Kaikki Fusionin tekniset tiedot eivät käyneet ilmi käyttöohjekirjasta, joten niitä on pitänyt "googlailla" jälkeen päin. Tyyppimerkintä SE kertoo, että kyseessä on toiseksi halvin malli, jossa kuitenkin on tiettyjä mukavuuksia kuten sähköllä moneen suuntaan säätyvä istuin. Autossa oli myös satelliittiradio, jolla voi kuunnella Sirius satelliitin ohjelmia. Kuuntelimme enimmäkseen Elvis Radiota

Koska ajettavana ollut Ford Fusion ei ole erikoismalli, siinä on todennäköisesti "peruskone" eli 2,5 litrainen nelisylinterinen moottori, jossa on tehoa 175 hevosvoimaa. Vaihteisto on luonnollisesti automaattinen kuten Amerikassa on tapana. Renkaat ovat 17-tuumaiset eli aika suuret.

Koska Ford Fusionilla ajettiin monenlaisessa ympäristössä, sen ajo-ominaisuuksista ehti saada jo jonkinlaisen kuvan. Lähimpinä vertailuautoina olivat vanhat Peugeot 405 ja 406. Lisäksi oli muistikuvia monelaisista autoista ja niiden ominaisuuksista. Näiden kaikkien "valossa" voi yrittää arvioida Ford Fusionin ajo-ominaisuuksia.

Fusion on täysin ajetteva ja aivan mukava sellainen, mutta en antaisi sen ohjailuominaisuuksista kymmentä pistettä. Jos vertaa Peugeotiin, joka kulkee lähes ajatuksen voimalla, Fusionin rattia pitää moottoritielläkin koko ajan vähän "ohjata" eli liikutella muutama milli suuntaansa. Ohjauksessa on ikään kuin aavistuksen verran väljää. Siinä ei tietenkään ole, mutta tällainen mielikuva voi tulla.

Ohjaaminen on yllättävän raskasta, jopa niin, että käsi kipeytyy. Ratista ei oikein saa mieleistään otetta (joku toinen voi saadakin), koska sen alareunasta ei pysty pitämään kiinni. Juuri siinä kohdassa on poikkipuolia vai miksi niitä tukirakenteita sanotaan.

Olen ajanut vanhoilla "amerikanraudoilla" ja omistankin niitä vielä muutaman. Vielä niinkin "uudessa" autossa kuin Oldsmobile Delta Royale Broughamissa vuodelta 1980 jatkuvan ohjaamisen huomaa, kun seuraa käsiään ajon aikana. Ratti tekee koko ajan pientä liikettä. Tai sillä on tehtävä pientä liikettä. Liikkeestä voisi piirtää käyrän piirturilla. Eron Peugeotin lähes viivasuoraan käyrään huomasi heti. Fusionin rattia ei tarvinnut sentään käännellä niin paljon kuin vanhojen amerikkalaisten autojen ratteja.

Fusionilla ei ajettu kilpaa eikä muutenkaan ryyhäilty, joten moottoria ei arvioitu "sillä silmällä". Teho riitti hyvin normaaliin maantieajoon ja ohituksiinkin. Polttoaineen kulutuksesta ei oikein saatu selvää, mutta se näkynee teknisistä tiedoista. Ongelma oli monilla asemilla se, että tankkia ei voitu panna täyteen, kun bensa piti käydä etukäteen maksamassa. Tankkien korttiautomaatit vaativat zip-koodin eli paikallisen postinumeron näppäilemisen. Joillakin asemilla suomalainen kortti kuitenkin toimi. Oregonissa ei itse saanut tankata, koska laki kieltää sen. Sielläkään ei onnistunut täyteen tankkaaminen, koska bensa piti maksaa tankkaajalle etukäteen. Mistä sen voi tietää, miten paljon tankkiin mahtuu.

Kuljettajan tilat ovat hyvät. Kun penkki on taka-asennossa, pitkäjalkainenkin kuljettaja voi työntää jalkansa suoriksi osumatta jalkatilan etuseinään. Penkin säätö on monipuolinen, mikä on tavallaan myös ongelma. Kun oikean säädön monien kokeilujen jälkeen lopulta löytää, miten sen löytää myöhemmin uudestaan, jos joku toinen sillä välin säätää penkin omien mieltymystensä mukaiseksi. No, ehkä tähän on jotkut keinot olemassa.

Penkissä sinänsä on lähes järjettömiä asentoja. Kun lähdimme ajamaan ensimmäisen kerran, istuin niin syvällä, että tuskin näin ikkunasta ulos. Autohallin portilla ollut nainen huomasi minun kurkistelevan syvältä auton pohjalta ja auttoi nostamaan penkin korkeammalle. Eihän nyt kaikkiin hienouksiin heti ehdi perehtyä.

Takajalkatila ei oikeastaan missään tavallisessa henkilöautossa ole riittävä. Jos Fusionin etupenkki on säädetty 190-senttisen kuljettajan mukaan, saman mittaisella takamatkustajalla jalkatilaa on niukasti. Jos kuljettaja luopuu osasta omaa tilaansa, taaksekin mahtuu. Auto ei siis ole ahdas, mutta....

Tavaratila Fusionissa on suorastaan valtava. Matkalaukut menevät sinne kuin ei mitään.

Erilaisia hienouksiakin löytyy, vaikka 1990-luvun Peugeoteilla ajavalle lähes kaikki nykyisten autojen laitteet tuntuvat hienouksilta. Fusionin automaattinen nopeudensäätö on kätevä. Nappia painelemalla nopeuden saa säädettyä kilometrin - tai mailin - tarkkuudella. Tein jopa ohituksen moottoritiellä pelkästään nappia napsuttelemalla koskematta kaasupolkimeen.

Näkyvyys autosta - tämä taitaa olla useimpien nykyautojen vika - on melko vaatimaton. Parkkiruutuun ajaminen on osittain arpapeliä tai perustuu muistikuviin, koska auton kylkeä on vaikea hahmottaa. Peruutettaessa käynnistyy videokamera, jonka kuva näkyy kojelaudassa. Siitä ei ole ratkaisevaa apua, ellei vaivaudu tutkimaan, missä kamera sijaitsee. Tämä unohtui, enkä tätä kirjoittaessani vieläkään tiedä, missä kameran "silmä" on.

Keskikonsolissa on USB-pistoke, jolla voi ladata kännykkää. Invertterin töpseliä sen sijaan ei löytynyt. Sellainen on kalliimmassa mallissa.

Auton mittarivaloista jäi hieman epämääräinen kuva. Valot himmenivät joskus yhtäkkiä aivan kuin ne reagoisivat illan hämärtymiseen. Joskus ne taas olivat kirkkaat, vaikka olikin hämärää.

Kaiken kaikkiaan Ford Fusionista jäi positiivinen kuva. Se on mielestäni tyylikäs. Vaikka Fusion on keskikokoinen auto, siinä on ison auton tunnetta. Jopa Yhdysvalloissa, valtavien katumaastureiden ja loistoautojen luvatussa maassa, Fusion oli edukseen muiden joukossa. Parkkipaikallakin siihen tuli kiinnittäneeksi huomiota, ja useammin kuin kerran tuli ihmeteltyä, että ajemmeko todella noin hienolla autolla. Se, että päädyimme autovuokraamossa nimenomaan tähän autoon, oli täysin arpapeliä. Se vain sattui olemaan esillä, kun valitsimme autoa "mid-size" autojen rivistä. Valikoima muuttui koko ajan. Samalla rahalla olisi voinut saada paljon vaatimattomammankin auton.

Oli hieman haikeaa jättää Fusion yli kahden viikon ja yli 6600 kilometrin reissun jälkeen. Siitä oli tullut jo melkein kuin toinen koti. Autossa ei sentään nukuttu yhtään yötä, vaikka sekin on tuttua Euroopan autoreissulta - ja on Amerikassakin tullut aikaisemmalla reissulla yö autossa nukuttua.

Tätä kirjoittaessani olen nähnyt yhden ainoan "luiskaperä" Mondeon Suomessa sekä pari farmaria. "Luiskaperä" oli saman värinen kuin tässä esitelty Fusion. Yritys kuvata autoa, ja mitä siitä seurasi, olisi oma tarinansa, mutta kerrottakoon se jossakin muussa yhteydessä.

Metsän siimeekseen vie Ford Fusionin tie...