Debian

Olen jo pari kertaa aikaisemmin yrittänyt kokeilla Debiania, mutta koska olen tehnyt USB-tikut Unetbootinilla, kokeilu ei ole onnistunut. Nyt latasin Debian version 6.0.6 ja tein USB-tikun "Imageburnerilla" jolloin Debian toimi.

Debianilla tekee virtuaalimatkan vanhoihin hyviin aikoihin. Tai vähemmän hyviin. Henkilökohtaisesti pidän Gnome 2 työpöydästä. Se on tuttu ja turvallinen.

Debianin ongelma on sama kuin kaikkien muidenkin Linuxien, jotka eivät ole Ubuntuja tai siitä muokattuja. Kirjaimet ovat pieniä ja hentoja ja siten huonosti erottuvia. Nettisivu näyttää miltä sattuu. Joitakin blogeja tuskin näkee lukea, kun teksti on niin pientä.

Debianin mukana tulleet nettiselaimet, Epiphany ja Iceweasel ovat toivottomia. Tämän blogin tekeminen ei onnistunut kummallakaan niistä. Epiphany ei ladannut kuvia.

Iceweasel latasi kuvat, mutta meni sen jälkeen jumiin. Kursoria ei saanut liikutettua, eikä blogiin siis voinut kirjoittaa mitään. Tämä tapahtui kaksi kertaa peräkkäin, joten kyse ei ollut satunnaisesta kertatapahtumasta. Blogiin kirjoitettava teksti oli aivan eri kokoista eri selaimissa.

On yleisesti tunnettua, että Debian on vanhanaikainen järjestelmä. Vanha Gimp 2.6 ei siis ollut yllätys. Hyvää Debianissa on se, että se kuluttaa tyhjäkäynnillä vain vähän resursseja.

Youtube-videot näkyivät, mutta on todennäköistä, että käyttäjän on asennettava Debianiin monenlaisia kodekkeja ja lisäohjelmia, jotta hän saisi siitä täyden hyödyn. Nyt käytetty versio oli peräisin Debian DVD1:ltä. Jos asentaa myös DVD2:n, DVD3:n ja niin edelleen, saa lisää ohjelmia. En tiedä, miten asentaminen tapahtuu USB-tikkua käytettäessä, vai onko se edes mahdollista.

Koska pidän Gnome 2:sta, pidän tavallaan Debianistakin. Se on vaivaton ja yksinkertainen peruskäytössä. Kun vain saisi jotenkin ne kirjaimet paksummiksi ja kauniimmiksi. Olen nähnyt ohjeita ja kokeillutkin toteuttaa joitakin niistä Fedorassa, mutta ilman tuloksia.

Oma kysymyksensä on se, miten hyvin Debian toimii eri tietokoneissa näytönohjaimiensa puolesta, ja miten vaikeata sitä on säätää, jotta se toimisi mahdollisimman hyvin. Kaikki tällainen jäi tutkimatta.

Vasemmalla on Debian, ja oikealla on kiinteästi asennettu Fedora 18 Mate. Fedora vie "tyhjäkäynnillä" enemmän muistia kuin Debian.

Lisäys 1:

Debian on edelleen tikulla, joten kokeilu jatkuu - pelkän vaihtelun vuoksi, eli samalla surffaillaan netissä. 

Ala-arvoiset internet-selaimet eivät ikävä kyllä ole kovin hyvää mainosta myöskään Linux-jakelulle, jonka vakiovarusteena ne tulevat. Debianin selaimet ovat ala-arvoisia.

Epiphany selain toimi kokonaiset kaksi minuuttia ennen "crashia". Kun painoin yläosan nuolinappia palatakseni edelliselle sivulle, selain häipyi näkyvistä.

Tämä uusi testi ei todennäköisesti tuo esille mitään oleellista uutta Debianista. Tästä Linux-versiosta on jo uudempikin painos muhimassa. Sen lopullinen versio ei ole kuitenkaan vielä ilmestynyt.

Linux-kokeilujen aikana olen vähitellen muodostanut jonkinlaisen tärkeysjärjestyksen käyttöjärjestelmän ominaisuuksista, joita siltä toivon ja odotan. Ehdottomasti tärkein vaatimus on se, että järjestelmä on vakaa, ja ohjelmat ovat vakaita. En inhoa mitään niin paljon kuin ohjelmien kaatumista. Vaikka mitään puolivalmiita kirjoituksia tai käsiteltävänä olevia kuvia tai videoita ei sattuisi menettämään, ohjelman kaatumien ärsyttää silti. Ohjelman joutuu käynnistämään uudestaan, ja sen jälkeen saa odottaa sydän syrjällään, milloin se kaatuu uudestaan.

Kirjoitan tätä IceWeasel-selaimella, jolla on vaikeuksia ylipäätään selvitä tästä blogista. Joissakin tilanteissa paikka, johon pitäisi kirjoittaa, häipyy kokonaan pois. Vikkkuvaa viivan pätkää, johon tekstiä normaalisti alkaa tulla, ei ole missään. Tekstisivu ei reagoi hiireen. Vaikka kuinka napsuttelee, että haluan kirjoittaa tuohon, kursori ei ilmesty sivulle. Tästä syystä IceWeasel on myös ala-arvoinen. Googlen perustoimintojen pitää toimia. Ne ovat sen verran yleinen juttu nykyisin. Blogin alussa vilahtaa teksti, että selainta ei tueta...

En ole nyt jaksanut ottaa uusia ruutukaappauksia, koska mistä niitä ottaisin. En ole tehnyt edes oleellisia säätöjä Debianiin. Vaihdoin vain näppäinten "layoutin".

Itse Debian on siinä mielessä tuttu, että sehän muistuttaa klassista Ubuntua, josta minulla on vuosien kokemus. Muutama asia on tehty eri tavalla, mutta erot ovat melko pieniä. Ohjelmat sammutetaan eri kohdista.

Debian kuluttaa hyvin vähän muistia. Lukema on pienin kaikista kokeilemistani Linuxeista. Tätä voitaneen pitää hyvänä ominaisuutena.

Toisin kuin tätä.

Mageia 3 (beta)

Asensin tietokoneeseen Mandrake Linuxin vuonna 2005. Kone on edelleenkin olemassa, ja vanha Linux toimii. Mandraken seuraajan Mandrivan ja siitä kehitetyn Mageian kokeilut sen sijaan ovat menneet tähän saakka enemmän tai vähemmän pieleen.

Asensin Mandrivan keväällä 2010 ostamaani HP dm1 läppäriin. Osittain vahingossa ja osittain tietämättömyydestä johtuen asensin 64 bittisen version. Se toimi huonosti, koska sitä ei ollut tarkoitettu tuollaiseen tietokoneeseen. Korvasin Mandrivan Ubuntulla.

Seuraavan kerran yritin kokeilla Mageiaa keväällä 2012, mutta ohjelma ei "bootannut" USB-tikulta. Kokeilin uudestaan myöhemmin, ja tulos oli sama. Vasta nyt, kun tein USB-tikun "imagewriterillä", se toimi. Päätin saman tien kokeilla tulevaa Mageia kolmosta, josta on toistaiseksi tarjolla vain beta-versio. Se toimi muutaman vuoden ikäisessä Dell pöytäkoneessa täysin normaalin tuntuisesti, eikä mikään viitannut siihen, että se ei ole vielä lopullinen.

Järjestelmässä ei ollut mitään yllättävää suuntaan eikä toiseen. Äänien kanssa oli kuitenkin ongelmia. Youtube näkyi, mutta ääntä ei kuulunut. Eivätkä kaikki Youtube-videotkaan näkyneet, koska uusi FlashPlayer puuttui.

Koska Mageia-linuxissa on Ardour, päätin taas kerran kokeilla sitä. Arvasin, että en saa siihen ääntä sisään nauhoittamalla, joten käytin apuna Audacity-ohjelmaa, jolla ihmeen kaupalla onnistuin nauhoittamaan pätkän Youtube-ääntä.

Äänen säätäminen ja äänen kuuluminen oli täyttä arpapeliä. Joskus ääni oli liian kovalla, joskus liian hiljaisella. Joskus se kuului, joskus se ei kuulunut. Aukaisin erilaisia Alsa-miksereitä ja muita säätimiä, mutta en saanut kuin osittain selvitettyä, mikä säätö vaikuttaa mihinkin. 

Audacityn avulla äänen sai nauhoitettua ja tallennettua wav-muodossa, minkä puolestaan voi ladata Ardouriin. Mutta mitä äänelle siellä voi tehdä, varsinkaan kun sitä ei kuullut, se jäi hämäräksi.

Olen käsitellyt ääniä siitä lähtien kun sain ensimmäisen kerran nauhurin käyttööni 13-vuotiaana. Myöhemmin olen jatkanut erilaisia projekteja äänen ja videon kanssa tietokoneilla. Välissä on tullut pyöritettyä paikallisradiotakin, joten en ole niin aloittelija kuin näistä tuloksettomista Ardour-kokeiluista voisi päätellä.

Otin noin kymmenen "ScreenShottia" Mageian kokeilun aikana, mutta en viitsi niitä kaikkia tähän ladata.

Ääniongelmia lukuun ottamatta Mageia toimi hyvin. Latasin Picasa Web Albumista omia kuviani ja pienensin niitä Gimpillä. Gimpin "työkalupalkissa" oli välillä jotain outoa, mutta hommat sai tehtyä. KDE -työpöytä ei ollut pahin mahdollinen. Menu oli classic-tyyppiä.

Mageia on "DistroWatchin" mukaan yksi suosituimmista Linux-jakeluista. Se ei olisi, jos se ei toimisi kohtuullisen hyvin. Ohjelman vakaudesta tällainen lyhyt kokeilu ei anna kuvaa. Sen näkee vähitellen, kun ohjelman asentaa ja ottaa käyttöön.


Lisäys 1

Kokeilu jatkuu Sony Vaio VPCEH -läppärissä. Tällä kerralla valitsin käyttökieleksi suomen. Valinta tehdään kun ohjelma käynnistyy. Suomi tuli myös näppäimistön kieleksi, ja Helsingistä tuli aika-asetuksen määrittelevä kaupunki. Hämmästyttävää oli se, että näiden alkuvalintojen jälkeen Firefoxissa ja Libre Officessa tuli automaattisesti käyttöön suomenkielinen oikoluku. Käyttäjän ei tarvinnut tehdä muuta kuin alkaa kirjoittaa.

Kodekkien ja Flash Playerin puutetta lukuun ottamatta Mageia vaikuttaa hyvin valmiilta käyttöjärjestelmältä. Flash Playerin puute tai USB-tikulta käyttäminen on ehkä syynä siihen, että äänet eivät toimi niin kuin pitäisi. Muutaman minuutin mittaisen Youtube-videon lopussa ääni alkaa pätkiä. Kuvakin takertelee.

Gimp toimi Sony läppärissä moitteettomasti. Työkalupalkki oli sellainen kuin pitääkin.

Kun on pari tuntia käyttänyt Mageiaa, viritellyt sitä ja surffaillut sillä netissä, ei enää haluaisikaan sammuttaa sitä. USB-tikulta käytettäessä kaikki säädöt ja niiden tekemiseen käytetty aika menevät hukkaan. Ohjelma toimii hyvin ja näyttää hyvältä. Eikä ole mitään "yläpalkkiongelmaa" niin kuin Gnome3 -pohjaisissa järjestelmissä.

Ehkä on hyvä kirjata tähän lopuksi hieman tietoja kokoonpanosta aivan vain muistin virkistämiseksi. Kunpa löytäisi jostakin "System Monitorin", josta näkisi mahdollisimman tarkat tiedot. No, löytyiväthän tiedot lopulta kun vähän googlasin ja selailin menua.

KDE 4.9.97
Ikkunoiden kehysten ulkonäköasetukset ovat "kannettava".
Työpöytäteema on "Oxygen".
Sovellutusten ulkoasu on "cleanlook".
Kirjasimissa on vaihdettu muutamia "boldeiksi", mm. ikkunan otsikossa.

 
Aika moderni Linux näyttää olevan kyseessä, koska KDE on "epävakaa" kehitysversio.

Dream Linux

Kokeilin ubuntupohjaista Dream Linuxia. Kokeilusta ei valitettavasti jäänyt kovin mukavia muistoja. Dream Linux todennäköisesti toimi niin kuin piti... tai no, ehkä ei aivan. Jo heti käynnistettäessä tuli jonkinlainen virheilmoitus.

Mutta kun tuosta selvittiin, Dream Linux ilmeisesti toimi niin kuin pitää. Mutta se ei tarkoita, että toiminta olisi minun mieleeni. En kerta kaikkiaan pidä Unity-työpöydästä. Mikään ei saa minua pitämään siitä. Jokainen kerta, kun kokeilen sitä, vain lisää vastenmielisyyttä sitä kohtaan. Jos unohdetaan se, että sivupalkki on ruma ja tarpeeton ja vie tilaa, erilaiset perustoiminnatkin tuntuvat ärsyttäviltä. Miksi sovellutusten sammutusrastin pitää olla vasemmassa nurkassa. Miksi ohjelmien käynnistäminen on niin hankalaa ja vaikeaa? En pidä siitä, että ohjelmat pitää etsiä jostakin valikkojen uumenista monia eri nappeja painelemalla ja huonosti toimivaa mikroskooppisen pientä rullausnappia sorkkien.

No, ei nyt haukuta Unityä tämän enempää. Huono, mikä huono. Alla olevassa kuvassa on ohjelmien "etsintä" meneillään.

Dream Linux on multimediaan erikoistunut Linux-jakelu. Ikävä kyllä tätä asiaa ei kovin paljon pystytty kokeilemaan. Cinelerra videoeditori todennäköisesti toimi niin hyvin kuin se toimii. Käytettävissä ei valitettavasti ollut videomateriaalia, mutta allekirjoittanut on kokeillut Cinelerraa muutaman kerran aikaisemmin. Tulokset ovat olleet varsin vaatimattomia. En muista, olenko koskaan saanut ainoatakaan toimivaa videon pätkää sillä tehtyä. Ongelmana on ollut tarvittavien kodekkien puuttuminen. Ehkä Drean Linuxista löytyvät nämä kodekit.

Äänipuolella Dream Linuxissa on valmiina Ardour sekä Hydrogen. Olen asentanut Ardourin tähän mennessä kolmeen tai neljään Linux-koneeseen, enkä ole tähän mennessä saanut siitä ulos pihaustakaan ääntä - enkä siihen sisään. Hydrogen ohjelmassa ääniä ilmeisesti oli, koska niitä osoittava mittari välkähteli. Mutta mitään en saanut kuuluviin eikä myöskään millään tavalla ulos ohjelmasta.

Äänten saaminen toimimaan Linuxissa on salatiedettä, johon taitoni eivät riitä. Youtuben äänet ja videosoittimien äänet yleensä sentään kuuluvat, ja niin kuuluivat nytkin. HP dm1 -läppärissä olevassa Ubuntu 10.04 versiossa äänet toimivat siten, että Youtuben tai Skypen ääntä voi jopa nauhoittaa. Tämä on ennätys siinä, miten pitkälle äänissä Linuxissa olen päässyt. Mutta Ardour on mykkä ja pysyy mykkänä tuossakin tietokoneessa.

Dream Linuxin "kotisivu" ei ole kovin vakuuttava. Sivun alussa oli linkki "China Girls Seeking Love". Näyttävät mainokset sentään vaihtuvan. Mutta ei sivu ole kuitenkaan kovin vakuuttava.

Ikävä kyllä, tästä kokeilusta ei jäänyt sellaista tunnelmaa, että tekeepä mieli kokeilla pian uudestaan. 

Saybayon MATE

Wikipediassa kerrotaan, että...

"Sabayon follows the "Out of the box" philosophy, aiming to give the user a wide number of applications ready to use and a self-configured operating system."

Kuten kuvasta näkyy, ohjelmia ei ole "a wide number" vaan hyvin vähän. Toimisto-ohjelmia löytyy kaksi: Dictionary ja Dokument Viewer. Mutta kuten jo olen aikaisemmin todennut, tämä ei ole välttämättä puute, sillä ohjelmiahan voi asentaa. Eipähän ole tarpeetonta törkyä koneella vaan ainoastaan se, mitä käyttäjä on sinne valinnut.

Kuvassa näkyvä punainen palkki kertoo, blogin tekeminen ei oikein onnistunut Sabyonin vakioselaimella. Vaikka tarkoitus oli tehdä vain yksi blogiteksti, niitä löytyi lopulta kuusitoista kappaletta. Blogin tekemistä piti jatkaa toisella tietokoneella. Googlen muutkaan palvelut eivät kunnolla toimineet. Jonkin palvelun kohdalla tuli ilmoitus, että käytät vanhaa Chrome-selainta, joten päivitä se uuteen. Internet oli kaiken kaikkiaan hidas kuin mikä. Youtuben toimivuutta ei testattu - eikä enää testata, koska USB-tikku on tätä kirjoitettaessa jo formatoitu.

Vakio-ohjelmia on äärimmäisen vähän. Langaton netti toimii, samoin langalla varustettu.

Sabyon Linuxin toiminnassa ei sinänsä ollut erityisiä ongelmia. Vaatimattoman ohjelmavalikoiman takia oli vain vaikea tehdä oikein mitään. "Print Screen" -toimita tapahtuu erillisen ohjelman avulla, mutta se tallensi kuvat jonnekin, mistä niitä ei löytynyt. Lopulta kuvia tallennettiin virtuaaliselle työpöydälle ja siirrettiin siitä koneen kovalevylle. Ikävä kyllä, omien kansikuvien valikoima parhaillaan käytössä olevassa tietokoneessa on edelleenkin vaatimaton...

Sabyonin Mate muistuttaa klassista "Gnome kakkosta" ja on minun mieleeni. Jostakin syystä alapalkista jää pieni raita näkyviin, kun sen säätää "autohide" toiminnalle.

Kuten jo edellä tuli todettua, Googlen Blogger sekoili Sabyon Linuxin kanssa täydellisesti. Vika on todennäköisesti selaimessa. Ensimmäisiä uusia latauksia Sabyoniin olisikin uusi selain. Sen jälkeen voisi asentaa Libre Offiicen tai Open Officen sekä Gimpin. Näillä pääsisi alkuun. Myöhemmin voisi asentaa vielä video- ja ääniohjelmia. Koneen äänikortin toimivuus jäi nyt lähes testaamatta.


Lisäys1:

Sabyon sai sattuman kaupalla vielä yhden tilaisuuden, kun tutkin erään USB-tikun sisältöä, ja sieltä putkahti esille Sabyon. Olin jo luullut formatoineeni tikun.

Uusi kokeilu ei ikävä kyllä muuttanut käsitystä Sabyonista Linux-jakeluna, jossa ei toimi oikein mikään. Aivan tavalliset perusasiat tuottavat vaikeuksia. Kansioissa olevista kuvista ei näy esikatselukuvaa. Kuvankatseluohjelma "Eye of Mate Image Wiever" ei toimi. Nettiselain on aivan kauhea. Siitä tulee mieleen 1990-luvun Netscape. Tavallisen Google-sivun avaaminen vaatii erilaisia temppuja eikä tahdo onnistua. "Home" -nappia ei ole. Edes tämän blogin tekeminen onnistu. Toivottavasti sentään teksti menee läpi.

Eihän se mennyt!

Yllä olevan tekstin saaminen näkymään tässä blogissa oli vaativa tehtävä. Kun blogin yritti normaalilla tavalla päivittää, selain kaatui. Teksti palautui kuitenkin näkyviin "resume" toimenpiteellä. Varsinaista tekstinkäsittelyohjelmaa ei ole, joten tekstiä ei voinut kopioida siihen ja tallentaa sillä. Kun tekstin yritti siirtää kevyeen tekstieditoriin, kyseinen ohjelma ei käynnistynyt. Tuli vain virheilmoitus. Kun tekstin yritti kopioida Google Driveen, selain kaatui. Lopulta ainoa keino siirtää teksti oli kopioida se "Google Groupseihin" jonkin aiheen yhteyteen, ja sen jälkeen nopeasti toisella koneella poimia se sieltä ja siirtää tähän blogiin.

Sabyon oli kuin ihmaikäinen lapsi, joka näyttää kaikki huonot temppunsa. Jos käyttöjärjestelmä on tuollainen, se ei ole edes huono vitsi.


Lisäys2:

Sabyon ei olisi ansainnut enää uusia tilaisuuksia, mutta sattui kaiken lisäksi niin, että USB-tikku, jossa Sabyon on, meni sekaisin. Kokeilun vuoksi tikku pantiin vielä kerran tietokoneeseen.

USB-tikku näyttää tyhjältä, vaikka siitä on juuri käynnistetty Sabyon Linux. Tyhjää tilaa 4 GB:n tikulla näyttää olevan vain 17.5 MB. Tikku on hetkeä aikaisemmin formatoitu Windowsissa. Sabyon näyttää olevan formatoinninkestävä. Sabyonit ja lutikat ja muut ihmisten kiusalaiset ovat sitkeitä.

Midori Selain näyttää asialliselta, eikä "yläpalkkiongelmaakaan" ole, mutta kun selainta alkaa käyttää, menee hermot...

Ei Sabyon hassumman näköinen ole. Ohjelmavalikoima on vaatimaton. Toivottavasti tähän kokeiluun ei tule enää uusia lisäyksiä.

ROSA

Venäläisestä Rosa Linuxista ilmestyi uusi Gnome 3.6. versio, joten päätin kokeilla sitäi. USB-tikun tein "win32diskimagerilla".

Gnome on Gnome, vaikka voissa paistaisi. Kun ensimmäisen kerran otin käyttöön Gnome kolmosen Fedoran yhteydessä, se tuntui virkistävän erilaiselta ja myös hienon näköiseltä. Nyt kun uutuuden viehätys on mennyt, en enää pidä uutta Gnomea kovin houkuttelevana vaihtoehtona. Siinä on paljon tarvetta säätämiseen, mutta vähän välineitä. Sen kanssa joutuu hosumaan hiirellä sinne ja tänne. Työpöytä antaa itsestään levottoman vaikutelman, kun kuvakkeet pomppivat pitkin ruutua aina kun hiiri hipaisee (useimmiten vahingossa) kuumaa nurkkaa. Ohjelmiin tulee vastenmielisen iso otsikkopalkki.

Kirjoitan tätä tekstiä Rosalla. Jos siinä olisi Gimp tai muu kuvankäsittelyohjelma, piirtäisin kaaviokuvan siitä, miten paljon hiiren kursoria on liikutettava, kun kesken tekstin kirjoittamisen avaa uuden ohjelman.

Ensiksi kursori siirretään sivun vasemman reunan "kuumaan" ylänurkkaan. Tämä siirto voi olla jo yli puolen ruudun mittainen. Seuraavaksi kursori siirretään vasemman sivupalkin alalaitaan eli taas mennään lähes koko ruusun verran alaspäin. Sen jälkeen kursori siirretään ohjelmakuvakkeen kohdalle - tai jos sitä ei löydetä, kursori siirretään ruudun oikeaan reunan yläosaan tai sivulle, jossa tehdään alustavia ohjelmaryhmien valintoja. Lopuksi kursori siirretään ohjelmakuvakkeen kohdalle. Kauheata hiiren juoksuttamista. Toimenpiteitä voi lyhentää näppäinkomennoilla ja muilla tempuilla, mutta tekeekö tavallinen sunnuntaikäyttäjä niitä. Ikkunanappia ja Alt+Tab -yhdistelmää voi aloittelijakin kokeilla. Ikkunanappi ajaa saman asian kuin kuuma nurkka.

Käyttökieli valitaan käynnistettäessä, ja tässä tapauksessa valinnaksi tuli norja! Luulin nimittäin, että valinta koskee näppäimistöä, ja norja oli ainoa pohjoismainen vaihtoehto. Näppäimistön kieli valittiin myöhemmin.

Norjakin saatiin vaihdettua englanniksi ilman, että konetta tarvitsi sammuttaa kokonaan sammuttaa. Kirjautuminen ulos ja sisälle riitti.

Työpöydän taustakuvaksi voi valita vain jonkun valmiin vaihtoehdon - ei omaa kuvaa. Ehkä jollakin "lisukkeella" myös oman taustakuvan käyttäminen onnistuu. Fedorassa olevassa Gnome 3:ssa on tällainen mahdollisuus.

Mikä on tämän venäläisen Linux-version "pointti", eli miksi se on olemassa? Onko siinä jotakin sellaista, mitä muissa ei ole? Pikaisen tutustumisen perusteella siitä on vaikea löytää ratkaisevia eroja muihin Gnome 3:a käyttäviin jakeluihin. Ehkä siinä joitakin hienouksia ja virityksiä on, jotka eivät tässä lyhyessä kokeilussa käyneet ilmi.

Youtube näyttää toimivan. Äänetkin kuuluvat. Tätä tekstiä kirjoitetaan parhaillaan Rose Linuxissa olevassa Chromium -selaimessa. Kovin suurta valikoimaa ohjelmia Rosassa ei ole valmiina.

Valitettavasti tämä Rosa-jakelun kokeilu jää aika lyhyeksi. Ohjelmassa ei havaittu mitään katastrofaalisen huonoja ominaisuuksia, mutta myöskään mitään sellaista, joka saisi aikaan "vau" -efektin. Rosa on tavallinen "perus-Linux". Ehkä houkuttelevampiakin vaihtoehtoja löytyy. Valitettavasti tällaiset lyhyet kokeilut eivät kerro juuri mitään version vakaudesta, mikä on kuitenkin äärimmäisen tärkeä asia.

Linpus

Linpusin kokeilu jäi hyvin vähäiseksi. "Bootattavan" USB-tikun tekeminen ei onnistunut Unetbootinilla, mutta onnistui lopulta "win32diskimagerilla".

Linpusissa ei ole vakiovarusteena PrintScreen toimintaa (tai ainakaan sitä ei löytynyt) joten kuvien esittäminen tässä blogissa rajoittuu kameralla otettuihin kuviin. Linpus on auki vasemmassa ruudussa, ja oikeassa on Fedora 18 Mate -työpöydällä.

Linpus on "kevyt" järjestelmä, mutta onko se jo liian kevyt. Vakio-ohjelmia ei ole juuri mitään. Niitä voi tietysti lisätä, joten ohjelmien vähäisyyttä ei voitane pitää ongelmana. Säätömahdollisuuksia tuntuu olevan melko vähän, ja sitä joku voisi jo pitääkin ongelmana. Tai ehkä niitä ei vain löytynyt. Gnome 3 tausta näkyi työpöydässä niin hyvässä kuin pahassakin.

Yläpalkki saisi olla pienempi. Nyt se on "gnomemaisen" iso.

Ikävä kyllä Linpus ei tehnyt sen tyyppistä vaikutusta, että sitä tekisi mieli kokeilla tämän enempää. Ehkä se sopisi johonkin hyvin pieneen läppäriin. Nyt sitä kokeiltiin pöytäkoneessa.

Chakra

10. Helmikuuta Distro Watch kertoi uudesta Chakra GNU/Linux 2013.02 -käyttöjärjestelmäversiosta, joka juuri oli ilmestynyt. Sitä päätettiin kokeilla. Kokeileminen ei ollutkaan niin helppoa kuin luultiin. Ensinnäkin Chakra ja Unetbootin eivät tue toisiaan, joten Unetbootinilla tehty USB-tikku ei toimi. Tämä mainitaan Chakran sivullakin, mutta kuka nyt tällaisia pikkujuttuja lukee...

Kun Unetbootin oli havaittu toimimattomaksi, kokeiltiin muita menetelmiä. SUSE Studio Image Writer ei tehnyt toimivaa USB-tikkua eikä myöskään Linux Live USB-Creator. Toimiva tikku saatiin lopulta aikaan win32diskimager -ohjelmalla. Iso tiedoston päätteeksi piti muuttaa img, jotta ohjelma toimisi.

Cahkra käyttää KDE SC 4.10 työpöytää. 

Koska järjestelmään ei kuulu kuvankäsittelyohjelmaa, jolla olisi voitu "skaalata" uusi taustakuva, käytettiin tätä vanhaa kuvaa. 

Youtube-video vaatisi uusimman Flash Playerin. 

Allekirjoittanut ei ole KDE:n ystävä, eikä asia näytä muuttuvan muuksi. KDE on mielestäni sekava ja hankala käyttää. Ulkonäköön vaikuttavat "viritykset" toimivat Chakrassa ilmeisesti samalla tavalla kuin muissakin KDE:tä käyttävissä Linux-jakeluissa, joten näihin asioihin ei nyt kovin tarkkaa paneuduta. Hieman kuitenkin kokeillaan. 

Chakran vakio-ohjelmien valikoima on mielenkiintoinen. Selaimena on hieman antiikkiselta vaikuttava Rekonq, joka on ilmeisesti kehitelmä jostakin muusta selaimesta. Siinä ei ole HOME -nappia. Ohjelmoisin nappiin Googlen. Nyt Googleen on mentävä monen mutkan kautta avaamalla uusi välilehti ja sieltä Bookmarks-paneeli ja sieltä Google, jonka asensin "bookmarkseihin". Kun googlasin tätä "home" -nappi-asiaa, löysin seuraavan viestin eräältä foorumilta: "There is no way to add a home button to the toolbar with rekonq 2.0, that part was removed from the code, and is back in git versions, expect rekonq 2.0.1/2.1 to be released soon."



Tekstinkäsittelyohjelma Galligra tallentaa tekstit ODT-muodossa. Multimediaohjelmista löytyy yllättäen Kdenlive 9.4.0. Ja videon tekeminenkin onnistui. (valitettavasti siitä tuli surkea "tee mistä saat" -tyyppinen kokeilu). 

Valitettavasti videosta tuli surkea "tee mitä pystyt siitä mitä saat" -tyyppinen kokeilu. Se ei ole Chakran eikä Kdenliven vika. Silloin kun kaikki on tyhjän päällä (tässä tapauksessa USB-tikun päällä), projekteihin ei viitsi kovin paljon panostaa. Jos Kdenlive kaatuu, kaikki menee hukkaan. 

Chakrasta löytyy valmiina myös Open Suse Studio Image Writer -ohjelma. Kun käytin KDE:tä Classic Menu -muodossa, en löytänyt tiedostojen hallintaa. Kun vaihdoin "Application Laungher" -tyyliin, se löytyi. No, löytyi se Dolphin File Manager lopulta klassikoistakin, kun keksi etsiä suosikeista. 

Yllä olevassa kuvassa on sekavasti miksattu tyylejä tietämättä itsekään, mitä on tullut valituksi. 

Loppuarvostelua Chakrastra on vaikea antaa näin lyhyen tutustumisen perusteella. Jos pitää KDE:stä, ehkä Chakra siinä sarjassa pärjää. Miten toimivat ohjelmien asennukset ja muut tämän tyyppiset asiat, sitä ei tutkittu. Ohjelmiahan Chakraan pitää asentaa jo heti aloitusvaiheessa, koska kuka nyt oikeasti surffailee jollakin rekonqilla. Parempi selain sekä Office ja Gimp kuuluvat ensimmäisten hankintojen joukkoon.


Lisäys 1:

Chakra sai vielä uuden tilaisuuden, kun tikulle asennettiin versio Chakra 2013.03 Benz. Järjestelmä kuluttaa muistia 440 MB, mikä on kohtuullinen lukemaa KDE-työpöydälle.

Työpöydän teemaksi valittiin Oxygen ja ikknoiden koristelutyyliksi Laptop. 


Chakran teksti on kohtuullisen tummaa ja näkyvää, vaikka kirjainten tyylistä tulee mieleen antiikkinen Mandrake Linux. Sen KDE-työpöydästä hammasratassymboleineen tuli aikoinaan mieleen työväenluokka ja sosialismi ja Neuvostoliitto, ja käytän joskus vieläkin tätä mielikuvaa. 

Kdenlive ei romahtanut tälläkään kertaa. Videosta tuli erittäin vaatimaton, koska siihen ei millään tavalla "panostettu". Aikaisempien kokemusten perusteella systeemin kaatuminen tuntuu niin todennäköistä, että se vie innostuksen videon tekemisestä. Lisäksi käytettiin vanhaa projektitiedostoa, joka oli tehty eri järjestelmässä. Videon materiaali on jotain, mitä koneelta löytyi.  

Ei Chakrasta ole tällä kerralla oikeastaan tämän kummempaa sanottavaa. Käyttökokemus on positiivinen. Kaikki toimi, eikä mikään mennyt rikki. Järjestelmässä pitäisi olla enemmän ohjelmia, jotta sen ominaisuuksia voisi paremmin kokeilla.  Erilaisia "blugineja" pitäisi myös heti asentaa. Flash Player ensimmäisten joukossa.