Gnome on Gnome, vaikka voissa paistaisi. Kun ensimmäisen kerran otin käyttöön Gnome kolmosen Fedoran yhteydessä, se tuntui virkistävän erilaiselta ja myös hienon näköiseltä. Nyt kun uutuuden viehätys on mennyt, en enää pidä uutta Gnomea kovin houkuttelevana vaihtoehtona. Siinä on paljon tarvetta säätämiseen, mutta vähän välineitä. Sen kanssa joutuu hosumaan hiirellä sinne ja tänne. Työpöytä antaa itsestään levottoman vaikutelman, kun kuvakkeet pomppivat pitkin ruutua aina kun hiiri hipaisee (useimmiten vahingossa) kuumaa nurkkaa. Ohjelmiin tulee vastenmielisen iso otsikkopalkki.
Kirjoitan tätä tekstiä Rosalla. Jos siinä olisi Gimp tai muu kuvankäsittelyohjelma, piirtäisin kaaviokuvan siitä, miten paljon hiiren kursoria on liikutettava, kun kesken tekstin kirjoittamisen avaa uuden ohjelman.
Ensiksi kursori siirretään sivun vasemman reunan "kuumaan" ylänurkkaan. Tämä siirto voi olla jo yli puolen ruudun mittainen. Seuraavaksi kursori siirretään vasemman sivupalkin alalaitaan eli taas mennään lähes koko ruusun verran alaspäin. Sen jälkeen kursori siirretään ohjelmakuvakkeen kohdalle - tai jos sitä ei löydetä, kursori siirretään ruudun oikeaan reunan yläosaan tai sivulle, jossa tehdään alustavia ohjelmaryhmien valintoja. Lopuksi kursori siirretään ohjelmakuvakkeen kohdalle. Kauheata hiiren juoksuttamista. Toimenpiteitä voi lyhentää näppäinkomennoilla ja muilla tempuilla, mutta tekeekö tavallinen sunnuntaikäyttäjä niitä. Ikkunanappia ja Alt+Tab -yhdistelmää voi aloittelijakin kokeilla. Ikkunanappi ajaa saman asian kuin kuuma nurkka.
Käyttökieli valitaan käynnistettäessä, ja tässä tapauksessa valinnaksi tuli norja! Luulin nimittäin, että valinta koskee näppäimistöä, ja norja oli ainoa pohjoismainen vaihtoehto. Näppäimistön kieli valittiin myöhemmin.
Norjakin saatiin vaihdettua englanniksi ilman, että konetta tarvitsi sammuttaa kokonaan sammuttaa. Kirjautuminen ulos ja sisälle riitti.
Työpöydän taustakuvaksi voi valita vain jonkun valmiin vaihtoehdon - ei omaa kuvaa. Ehkä jollakin "lisukkeella" myös oman taustakuvan käyttäminen onnistuu. Fedorassa olevassa Gnome 3:ssa on tällainen mahdollisuus.
Mikä on tämän venäläisen Linux-version "pointti", eli miksi se on olemassa? Onko siinä jotakin sellaista, mitä muissa ei ole? Pikaisen tutustumisen perusteella siitä on vaikea löytää ratkaisevia eroja muihin Gnome 3:a käyttäviin jakeluihin. Ehkä siinä joitakin hienouksia ja virityksiä on, jotka eivät tässä lyhyessä kokeilussa käyneet ilmi.
Youtube näyttää toimivan. Äänetkin kuuluvat. Tätä tekstiä kirjoitetaan parhaillaan Rose Linuxissa olevassa Chromium -selaimessa. Kovin suurta valikoimaa ohjelmia Rosassa ei ole valmiina.
Valitettavasti tämä Rosa-jakelun kokeilu jää aika lyhyeksi. Ohjelmassa ei havaittu mitään katastrofaalisen huonoja ominaisuuksia, mutta myöskään mitään sellaista, joka saisi aikaan "vau" -efektin. Rosa on tavallinen "perus-Linux". Ehkä houkuttelevampiakin vaihtoehtoja löytyy. Valitettavasti tällaiset lyhyet kokeilut eivät kerro juuri mitään version vakaudesta, mikä on kuitenkin äärimmäisen tärkeä asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti