lauantai 26. tammikuuta 2013

Netrunner 12.12.1

Netrunner on ISO...

(Tässä välissä kirjoittamiseen tuli kymmenen minuutin tauko, kun etsin, miten saisin aikaan "suomalaisen" näppäimistön. Valinta löytyi lopulta kirjoittamalla System Settings -hakuruutuun "keyboard layout", jolloin ohjelma tarjosi valintaa "input devices", jota kautta kieliasetuksen voi vaihtaa.)

ISO-tiedoston koko on 1.5 GT. Se on isompi kuin joissakin muissa Linux-jakeluissa. Koko näkyy monipuolisempana ohjelmien valikoimana. Jopa videoeditori Kdenlive, josta kirjoittajalla on Linux-ympäristössä parhaat kokemukset, on valmiiksi asennettu.

Netrunnerin "virallinen" kansikuva löytyy ohjelman kotisivulta, joten sen julkaiseminen tässä ei palvelisi mitään tarkoitusta. Niinpä kuvassa on Netrunner, jonka taustakuva on Skotlannin nummilta - ei vaan Utön saarelta. Koska kuvan alareuna näkyy alapalkin läpi ohjelmien (esimerkiksi Firefoxin) ollessa päällä, vesi- tai hiekkaranta-aihe kävisi paremmin.


Taustakuvan vaihtaminen on helppoa, samoin alapaneelin säätäminen, joka tapahtuu kuten missä tahansa KDE -työpöydässä.

Netrunnerista saa alusta alkaen varsin positiivisen vaikutelman. Ubuntu-sukulaisuus näkyy selvästi. HP dm1 -läppärissä ei toimi langaton verkko, mikä on Ubuntulle tyypillistä. En saanut sitä toimimaan edes "härnäämällä" eli aktivoimalla muutaman kerran peräkkäin langattoman verkon ajurin, joka yleensä lopulta alkaa toimia, vaikka Ubuntu ilmoittaakin, että aktivointi epäonnistui. Sony Vaiossa, jolla tätä tekstiä parhaillaan kirjoitan, langaton verkko toimii ongelmitta.

Jostakin syystä Netrunner poimii vähän liiankin herkästi tiedostoja hakemistoista. Aivan kuin hiiri olisi yliherkkä. Kun tallensin "PrintScreenin, etrunner poimi erään olemassa olevan kuvan tiedot ja yritti tallentaa uutta taustakuvaa sen päälle. Kun pomin tälle sivulle yllä olevan kuvan, Netrunner latasi tänne sivulle toisenkin kuvan - nimittäin sen saman, minkä päälle se oli ensiksi yrittänyt tallentaa edellä mainitun kuvan. Varovainen pitää siis olla.

Kuvankaappaus toimii kuten Ubuntussa PrintScreen -napista, mikä on kätevämpää kuin erityisen ohjelman käynnistäminen valikon kautta.

Käynnissä olevien ohjelmien kuvakkeet tulevat näkyviin alapalkkiin. Aktiivisesti käynnissä olevan ohjelman kuvakkeen alle ilmestyy (katso tarkennus "jälkihuomautuksista") vaalea epäterävä vaakaviiva sen merkiksi, että tämä ohjelma on käynnissä tai sitä on käytetty viimeksi. Yleensä - esimerkiksi Windowsissa - koko ohjelman  kuvake on hieman eri värinen sen merkiksi, että ohjelma on aktiivinen. Makuasioista on turha kiistellä, mutta allekirjoittaneen "esteettistä silmää" tuollainen tuhruinen vaalea alue ruudun alareunassa ei miellytä. Näyttää siltä kuin jokin valikko olisi jäänyt piiloon reunan alle. Saman tyyppistä ongelmaa tai "bugia" on esiintynyt monissa ohjelmissa, mm. Kdenlivessä ja jopa vanhoissa PhotoShopeissa. Netrunnerissakin tulee epäilleeksi, onko kyseessä ohjelmistovirhe. Vaalean alueen yläreunan muoto nimittäin sopisi varsinaisen ohjelmanapin päälle. Onko napin vaalea varjostus siis vain väärässä paikassa.

Jälkihuomautus:  Kun vaihtaa työpöydän tyyliasetuksia, edellä mainittu ominaisuus tai omituisuus poistuu. Alapalkki on sen jälkeen samanlainen kuin muissakin KDE-työpöydissä.


Menu -napin vieressä oleva hammasratas on nappi, josta käynnistetään ohjelmien etsintä. Firefoxin HOME -nappi vie Google hakuun eikä Netrunnerin omalle sivulle niin Linux-paketeissa yleensä.

Alla olevaa taustakuvaa käytettäessä alapalkki näyttää vähemmän häiritsevältä. Ohjelmaikkunoiden otsikkopalkin kokoon ei ole onnistuttu vaikuttamaan. 


Useimmissa Linux-paketeissa ei ole niin täydellistä ohjelmistoa, että videoitakin voisi alkaa saman tien tehdä. Netrunnerissa on - tavallaan. Kdenlive ei nimittäin toiminut... tai no, kun otetaan huomioon, että ollaan Linux -ympäristössä, niin ehkä se sittenkin "toimi"... niin kuin joku olisi voinut luulla. Kdenlivessä ollut Render -nappi oli tosiasiassa "sammutetaan ilman tallentamista" -nappi. Ohjelma kaatui silmänräpäyksessä anteeksi pyytelemättä. Toivottavasti pysyvästi asennetussa Netrunnerissa ei käy näin. Nyt ei ollut tarkoitus renderöidä videota vaan ottaa ruutukaappaus renderöintivalikosta.


Kdenliven kaatumista ei ehkä voi panna pelkästään Netrunnerin piikkiin. Linux-ympäristössä on vain totuttava siihen, että ohjelmat kaatuilevat, ja koko työpöytä voi kaatua. Varmuuskopioinnin tärkeyttä ei siis voi korostaa liikaa. Erityisesti videonkäsittelyohjelmat ovat hankalia tapauksia.

Yleisesti ottaen Netrunnerista jäi positiivinen kuva. KDE-työpöytä on siinä jalostettu paremmaksi kuin alkuperäinen KDE. Se on jotenkin sujuvampi ja kevyempi.


Lisäys 1:

Viime kesänä julkaistussa "Dedoimedo" -sivun arvioinnissa Netrunner luokitellaan epävakaaksi ja bugiseksi käyttöjärjestelmäksi.

"Netrunner 4.2 Dryland is an extremely buggy distribution."

Nyt kokeiltu versio ei ole 4.2 vaan uudempi 12.12.1, joten täytyy toivoa, että testaajan seuraava toive olisi toteutunut.

"Perhaps the next release, and I do hope the developers will be busy polishing the rough areas and eradicating the numerous problems that plague this distribution."

Pitäisikö Kdenliven kaatuminen sittenkin lukea Netrunnerin syyksi...


Lisäys 2:

Lisäyksiä tulee, vaikka ei ole tarkoituskaan. Olin jo hävittämässä Netrunneria muistitikulta, koska tarkoitukseni oli asentaa tikulle upouusi PCLinux OS KDE. Odottaessani KDE:n latautumista, tökkäsin USB-muistitikun viereiseen koneeseen ja päätin vielä kerran kokeilla Netrunenria ennen kuin poistaisin sen tikulta.


Tällä kerralla kokeilin käyttöjärjestelmää pöytäkoneessa, jonka monitorin resoluutio on 1680 x 1050 pikseliä. Kuten KDE:hen perehtyneet - mitä minä en ole - tietävät, työpöydässä on monia erilaisia säätömahdollisuuksia, joita yhdistelemällä saa suuren määrän erilaisia vaihtoehtoja työpöydän ulkonäöksi. Niihin paneutuminen "kylmiltään" vie aikaa, ja kokeiluista kannattaa tehdä ehkä jonkinlaisia muistiinpanoja ruutukaappauksineen, ettei samoja asioita tarvitse kokeilla kovin monta kertaa peräkkäin. Tämä on tietysti mieltymyskysymys. Hyvämuistiset eivät tarvitse muistiinpanoja...

Yllä olevassa kuvassa tyylejä on "sorkittu" sen verran, että alapalkki on hieman muuttunut siitä, mitä se oli, kun ohjelma avattiin. Taustakuva ladattiin omasta Picasa-albumista suoraan Gimpiin, millä sen koko säädettiin sopivaksi, ja kuva tallennettiin virtuaaliseen Pictures -kansioon, josta se häviää, kun virta katkaistaan. On se nyt kuitenkin ladattu tähän blogiin.


Kdenlive ei kaatunut renderöintinapista kuten edellisessä kokeilussa. Nyt tosin ei ollut videotakaan vaan pelkästään taustakuva, jota kokeiltiin. Tarvittavia kodekkeja näyttää olevan valmiina videon tekoon. Ehkä pitäisi kokeilla erilliseltä USB-tikulta, miten oikean videon kanssa käy.

Valmiiksi asennettuja ohjelmia on joka lähtöön.


Tässä lyhyessä kokeilussa on paneuduttu lainkaan ajurikysymyksiin eikä moneen muuhunkaan kysymykseen, jotka tulevat ajankohtaisiksi, jos järjestelmä asennetaan kiinteästi.

Jopa "RecordMyDesktop" -ohjelma toimi. En ole saanut sitä toimimaan kunnolla missään muussa tietokoneessa tähän mennessä. Ongelma oli tällä kerralla se, että en tiennyt, miten ohjelma sammutetaan. Sain sen lopulta esille ja sammumaan System Monitorin kautta. Koko pitkä sekoilu nauhoittui, mistä saataneenkin materiaalia Kdenlive-kokeiluun.


Yllä olevassa kuvassa VLC-player esittää elokuvaa, "kuinka yritän sammuttaa RecordMyDesktop -ohjelman".

Ja pitihän lopulta kokeilla, miten edellä mainittu desktop-video käyttäytyy Kdenlivessä. Ja hyvinhän se käyttäytyi. Ainoa ongelma on se, että videossa paljastuu käyttäjäkohtaisia youtube-salaisuuksia, mutta ei onneksi sentään salasanaa.


Videosta tuli mp4 -tiedosto tuosta noin vain. Taustamusiikin tein netissä olevalla Soundation - Make music online -ohjelmalla. Ja ei muuta kuin Youtubeen....


Loppukommenttina todettakoon, että Netrunnerin kannalta oli hyvä, ettei USB-tikkua jyrätty silloin kun aiottiin, vaan käyttöjärjestelmälle annettiin vielä yksi mahdollisuus näyttää, mihin se pystyy. Ja sehän pystyi. Jos pelkästään tällä perusteella - eli miten hyvin Linux toimii USB-tikulta - pitäisi antaa pisteitä, Netrunner saisi ehkä parhaat pisteet kaikista tässä blogissa vertailluista. Ohjelmassa on kaikki valmiina. Se on kuin uusi auto liikkeen pihassa avaimet paikallaan. Eli olkaa hyvä ja ajakaa. Joku muu "auto" pitää poimia osina varaosahyllyiltä.


Lisäys 3:

En edes muistanut, että Netrunner on edelleen yhdellä USB-tikulla, kun tökkäsin tikun koneeseen. Halusin vain nähdä, mitä tikulla on. Tämä sattuman ansiosta Netrunner sai vielä yhden tilaisuuden näyttää kykynsä. Nyt sitä kokeillaan DEL pöytäkoneessa.

Teknisiä tietoja "My Computer System Information" ruudusta poimittuna:



 Intel(R) Core(TM)2 CPU 6600 @ 2.40GHz
 Speed:  2,392.12 MHz
 Cores:  2

Total memory (RAM):  3.9 GiB
 Free memory:  638.1 MiB (+ 2.5 GiB Caches)
 Free swap:  0.0 KiB

Linux 3.5.0-22-generic i686
System:  Netrunner 12.12
KDE: 4.9.4

nVidia Corporation
Model:  GeForce 8600 GT
2D driver: nouveau

Uusi kokeilu vahvistaa käsitystä, että Netrunner on hyvin varusteltu Linux. Joissakin Linuxeissa on tosin vieläkin enemmän ohjelmia.


Säädöistä sen verran, että Workspace appearance / Windows decorations  -kohdasta on valittu "Laptop". Desktop theme on "Plasma 7".

Application appearance / Widget Style valikoista on valittu "Oxygen". Colors kohdasta on valittu "QtCurve aqua". Muita ulkonäköön vaikuttavia säätöjä ei ole tehty - paitsi tietysti vaihdettu kansikuva.



Kansikuvia - vai pitäisikö sanoa taustakuvia - pienennettiin ja rajattiin vakiovarusteena olevalla Gimpillä. Se toimi hyvin.

Ehkä pitää vielä kerran kokeille Kdenlive videoeditoria oikeilla videoilla, jotka siirretään tietokoneeseen toisen USB-tikun tai irrotettavan kovalevyn avulla.

Ehkä ei olisi pitänytkään kokeilla. Tästä viimeisestä blogimerkinnästä oli vähällä tulla pelkkää Netrunnerin kehumista. Ikävä kyllä video ei onnistunut. Kdenlive kaatui siinä vaiheessa, kun renderöintinappia painoi. Edes uusintayritykset eivät muuttaneet tilannetta. Projekti tuli tallennettua, joten olisikohan mahdollista siirtää se toiseen Linuxiin ja toiseen Kdenliveen? Alkuperäiset videot ovat ulkoisella kovalevyllä, joten tiedostopolku on ehkä sama. Ehkä pitää kokeilla.



Netrunnerin testaaminen loppuu tähän. Jos video olisi onnistunut, se olisi hieno huipennus tälle jutulle. Ohjelmien kaatuminen ja siitä aiheutuva työn hukkaan meneminen on yksi tietokonemaailman ärsyttävimmistä piirteistä. Tästä syystä ohjelmien ja järjestelmien vakaus on ykkösprioriteetti, kun allekirjoittanut arvioi systeemejä.


Lisäys 4: 

Ensimmäisestä Netrunnrin kokeilusta on kulunut jo yli kuukausi. Kun tämä pieni lisäys tehdään, on maaliskuun 10. päivä. Käynnistin Netrunnrin sattumalta vielä kerran. En muistanut, että Kdenlive oli kaatunut edellisellä kerralla, joten yritin uudestaan pienen videon tekemistä. Ja lopputulos oli sama kuin edellisellä kerralla. Annoinkin jo etukäteen videolle nimen "Crash", kun arvasin, miten tulee käymään. Arvaaminen ei perustunut siihen, että olisin muistanut, että Kdenlive kaatuu Netrunnerissa vaan kokemukseen siitä, että Kdenlive kaatuu lähes kaikissa Linux-versioissa.

Yksi tapa testata Linux on tehdä Kdenlive-testi. Jos videon tekeminen onnistuu, Linux ei voi olla aivan toivottoman huono.

Tässä vielä kuva uusimmasta kokeilusta.


Ohjelma häviää ruudulta, kun painaa punaista renderöintinappia - vai onko se sittenkin pikasammutusnappi?

Toistaiseksi ainoastaan Chakra on selvinnyt "Kdenlive-testistä" ja OS4 on selvinnyt "OpenShot-testistä".


Maisema maaliskuun 7. päivänä 2013. Netrunner on yksi parhaimman näköisistä KDE-pohjaisista Linux-jakeluista. Jos video-ohjelma toimisi, Netrunnerille voisi korkeat pisteet tämän blogin vertailussa - paitsi , ettei täällä anneta pisteitä.


perjantai 25. tammikuuta 2013

PCLinuxOS

Lxde

Olen jo aikaisemmin kokeillut PC Linux OS -järjestelmän KDE-versiota. Siitä jäi varsin positiivinen käsitys. Nyt oli aika kokeilla "kevyempää" Lxde-versiota.



PCLinuxOS LXDE osoittautui heti alussa hieman hankalaksi tapaukseksi. Se oli kaukana Mintin ja Xubuntun ja muiden kokeiltujen järjestelmien sujuvuudesta. Ohjelma, jolla otettiin oheiset kuvakaappaukset, oli tavallisuudesta poikkeava. Se tuotti "kuvia", joita tämä Googlen blogi ei tunnistanut kuviksi. Jotta kuvat saataisiin ladattua tänne, ne piti avata Gimpillä ja tallentaa uudestaan uudella nimellä ja tiedostopäätteellä. Sen jälkeen Googlen Blogger tunnisti ne. Aikaviivettä en saanut säädettyä edellä mainittuun ohjelmaan.

PCLinuxia kokeiltiin Sony Vaio -läppärissä, jonka monitorin resoluutio on 1366x768 pikseliä. Käyttöjärjestelmästä ilmestyi kuitenkin 1024 pikseliä leveä ruutu. Laidoille jäi mustat palkit. Kannessa on kuvake "FixScreenResolution", jota kokeiltiin.


Resoluutiokysymys ratkesi vasta monen yrityksen ja tietokoneen sammuttamisten jälkeen. PCLinux ehdotti, että pitää käynnistää uudestaan X-server kirjautumalla välillä ulos. Ongelma oli se, että kun kirjautui ulos, ei ollut enää vaihtoehtoa kirjautua takaisin sisälle. Ainoat vaihtoehdot olivat joidenkin säätöjen tekemiset sekä tietokoneen sammuttaminen. Kun ei resoluution muuttaminen heti onnistunut, kokeiltiin erilaisia asioita sillä resoluutiolla, joka koneessa näkyi.

Kun ohjelmaa kokeiltiin seuraavan kerran, tuolloin jatkettiin resoluutiokysymyksen selvittelyä, ja lopulta eri vaihtoehtoja kokeilemalla saatiin resoluutio muuttumaan. X-serveriä ei yritetty käynnistää uudestaan. Gimpistä on versio 2.8 ja jotain...


Yläpalkissa ei ole kovin tärkeitä toimintoja, ja osan niistä ehkä voi siirtää muualle. Niinpä yläpalkki poistettin. Selaimen yläpalkki jäi epämääräisen harmaaksi, mutta tämän asian saanee muuttumaan. PDF:t näkyivät niin kuin kuvasta käy ilmi.


PCLinuxOS LXDE:n säädöt tuntuivat monimutkaisilta esimerkiksi Linux Mintiin verrattuna. Säätöjen tekemistä ei kovin paljon edes yritetty. PCLinux OS:stä jäi hieman sekava vaikutelma. Asiat tuntuvat tapahtuvan jotenkin kömpelöllä ja monimutkaisella tavalla. Ulkoasuun vaikuttavien säätöjen tekemiseen tarvittiin salasana. Paneeleja voi säätää ilman sitä. PCLinux LXDE vaatii selvästikin jonkin verran paneutumista asioihin ja järjestelmän säätämistä. Se ei ole aivan yhtä hyvin paketista suoraan käyttövalmis niin kuin jotkut muut Linuxin "distribuutiota". Seuraavaksi aiotaan kokeilla KDE-versiota.


Lisäys:

PCLinux KDE

PCLinuxista julkaistiin uusi versio 1. helmikuuta 2013, joten KDE:n latauksen vitkastelu kannatti. Saatiin kokeiltavaksi upouusi järjestelmä jo julkaisupäivänään.

Itse kokeilusta ei ole  kovin paljon kerrottavaa. KDE toimi moitteettomasti ja tuntui selkeämmältä ja helpommalta käyttää kuin edellä esitelty Lxde-versio.

 
Kokeilussa käytetyssä tietokoneessa ei ollut kuvia, joten taustakuvana jouduttiin käyttämään "vanhaa" kuvaa eli sama, mitä käytettiin Netrunneria kokeiltaessa. Alkuperäisten taustakuvien käyttämistä pyritään välttämään näissä kokeiluissa, koska oma taustakuva todistaa, että ohjelmaa todella on kokeiltu.

KDE toimi hyvin kuten edellä jo kerrottiin. Näppäimistön kieli säädettiin ja ohjelman käynnistymisvaiheessa. Langaton netti lötyi saman tien, kun ohjelma käynnistyi.

Allekirjoittanut on kokeillut PC-linuxia jo kesällä 2012, joten jonkinlainen käsitys ohjelmasta oli jo etukäteen.


Alapaneeli on kuvassa piilotetussa tilassa - ei kuitenkaan "autohide" -tilassa. Seuraavassa kuvassa paneeli on näkyvissä, koska hiiren kursori on sen päällä.


PCLinuxOS vaikuttaa varsin valmiilta järjestelmältä. Kuinka paljon siinä on erilaisia kodekkeja valmiina, sitä ei tutkittu. Youtube-videot joka tapauksessa näkyivät.

DistroWatch -sivun mukaan PCLinuxOS kuuluu kymmenen suosituimman Linux-jakelun joukkoon. Todennäköisesti se on aika huoleton valinta. KDE vaikuttaa käytettävämmältä vaihtoehdolta kuin Lxde, mutta totuttelun jälkeen asetelma voi näyttää toiselta.



torstai 17. tammikuuta 2013

Xubuntu

Nyt on vihdoin ja viimein kokeiltu myös Xubuntu. Siitä jäi erittäin positiivinen vaikutelma. Siinä on niin paljon säätömahdollisuuksia, että parasta kombinaatiota tuskin saatiin aikaan lyhyen kokeilun kuluessa. 

Jos aloitetaan alusta, niin Xubuntu oli nopea ladata netistä ja nopea asentaa USB-muistitikulle. Ja vanha Fujitsu-Siemens Amilo Pro käynnistyi tikku kyljessään ilman, että olisi tarvinnut tehdä muuta kuin painaa virtanapista.  

Suoraan paketista otettuna Xubuntussa on kaksi paneelia. Allekirjoittanut ei tarvitse niistä toista, joten poistin alareunassa olevan. Sen jälkeen siirsin yläreunan paneelin alas ja aloin viritellä sitä. Tein siihen kokeilumielessä erilaisia taustakuvia.


Jätin kellon kohdalle mustan ruudun, jotta numerot näkyisivät selvästi. Kun paneeli oli alustavasti muotoiltu, etsin työpöydän ja ikkunoiden tyyleistä sopivan yhdistelmän. Valintaa mutkistaa se, että myös ikonien tyylejä voi vaihtaa. Erilaisia vaihtoehtoja on paljon. Omatekoisen paneelin taustakuvan - jos sellaista käyttää - pitäisi sopia yhteen muiden valintojen kanssa. Koska kyse ei tällä kerralla ollut pysyvästä asennuksesta, virittelyyn ei viitsitty käyttää kohtuuttomasti aikaa. 

Asetuksilla pystyy säätämään monia eri asioita. Läheskään kaikkea ei edes kokeiltu tämän lyhyen tutustumisen aikana.


Myös joitakin perusasioita kokeiltiin, eli miten näkyy esimerkiksi Youtube. Kaikki videot eivät näkyneet, joten uusi FlashPlayer olisi pitänyt asentaa. Kun Xubuntu on kiinteästi koneessa, FlashPlayer sekä muut lisukkeet ja kodekit, voidaan asentaa tuolloin.


Alapaneelin taustakuvasta tehtiin monenlaisia versioita, joita kokeiltiin. Kannen taustakuva ja työpöydän sekä ikkunoiden tyyli on otettava huomioon.


Tummennettu "kellotaulu" voi siirtyä väärään paikkaan, jos paneelissa joku oleellinen muuttuu. Tietyt tyylit muuttivat kellon numerot mustiksi, jolloin ne eivät näkyneet mustassa ruudussa. Tästä syystä päädyttiin lopulta yksiväriseen paneeliin. 

Paneelia kokeiltiin myös yläreunassa, mutta siitä ei ole ruutukaappausta. Työpöydästä saa toiminnoiltaan Gnome 2:sta muistuttavan, kun panee asetusten ja tiedostohaun ikonit yläpaneeliin. Alhaalla oleva paneeli tuntui tällä kerralla jotenkin paremmalta.


Yhdellä paneelilla pärjää hyvin. Siinä on napit ohjelmien vaihtamiseen sekä muutama nappi "suosikkiohjelmille". Mihin toista paneelia silloin enää tarvitaan? Ja mihin tarvitaan Unity -työpöydässä olevaa kammottavaa sivupaneelia?


Työpöydän tyylejä ja paneelin väriä (ja läpinäkyvyyttä) säätämällä, saa tekstit näkymään parhaiten. Valitettavasti ei-aktiivisten ohjelmaikonien tekstit ovat harmaita ja huonosti näkyviä juuri siinä työpöydän tyylissä, joten muuten näyttäisi parhaimmalta.


Klassinen menu ei ole ehkä nopein tapa käynnistää ohjelmia, mutta se hillitty ja selkeä. Eniten käytetyille ohjelmille voi tehdä "launcherit" eli käynnistysnapit paneeliin. Harvemmin käytetyt ohjelmat ehtii kyllä hakea menun kautta. Haluamansa käynnistysnapin voi lisätä paneelin vetämällä sen kuvakkeen ohjelmien "etsimisohjelman" ruudusta, joka löytyy menusta.



Xubuntun kokeilu ei tuonut mitään yllätyksiä - ellei yllätykseksi katsota sitä, miten monipuolinen Xubuntun Xfce-työpöytä on säädöiltään ja muokattavuudeltaan.


Useasti mainitsemani ohjelmien otsikkopalkki ei ole liian massiivinen. Sen koko muuttuu, kun ohjelmaikkunan tyyliä muuttaa.


Taustakuva on otettu autolautan kannelta kesällä 2012.


Myös harmaata ruudullista alapaneelia kokeiltiin. Runsaissa valintamahdollisuuksissa on se hyvä puoli, jokainen voi tehdä työpöydän ulkonäöstä mieleisensä. Uudeksi ongelmaksi tuleekin valitsemisen vaikeus. Koska muutoksia on helppo tehdä, ulkonäköä voi muuttaa tilanteen ja tunnelman mukaiseksi - ja taustakuvaan sopivaksi.


Loppuarvosana Xubuntusta tämän hyvin lyhyen ja vaatimattoman tutustumisen jälkeen on erittäin positiivinen. Xubuntu yllätti myönteisesti. Kun allekirjoittanut jossakin vaiheessa uusii joidenkin tietokoneiden käyttöjärjestelmiä, Xubuntu on erittäin vahva ehdokas. Huolenaihe on enää oikeastaan se, että ihmisillä on ikävä taipumus alkaa muuttaa asioita huonommaksi sen jälkeen, kun ne ovat saavuttaneet korkeimman tasonsa. Toivottavasti Xubuntu ei lähde menemään alamäkeä, kun sitä väen väkisin kehitetään, vaikka kovin paljon kehittämistä ei enää ole.

Xubuntu kilpailee Linux Mint Xfce:n kanssa. Kumpi on parempi, sitä on mahdotonta sanoa tällaisen lyhyen tutustumisen perusteella. Työpöytien ja ikkunoiden tyylivalikoimissa on ehkä joitakin eroja, joten käyttäjän kannalta kyse alkaa olla tyyliseikoista ja makuasioista, eikä järjestelmiä voi panna paremmuusjärjestykseen.


Lisäys 1:

Testaillessani, mitä miltäkin USB-tikulta löytyy, tulin vielä kerran kokeilleeksi Xubuntua, tällä kerralla Dell pöytäkoneessa.

Vakio-ohjelmia Xubuntussa on melko vähän, jos USB-versiolla ei kovin paljon voi tehdä. Jostakin syystä internet-yhteys katkesi kesken kaiken, mutta mokkulan avulla sain palautettua vaatimattoman yhteyden. Xubuntu tunnistaa mokkulan.



Tulin tälläkin kerralla poistaneeksi toisen paneeleista. Tein sen ehkä hieman liian nopeasti, koska olisi kannattanut katsoa, mitä siinä on. Näitä toimintoja olisi voinut siirtää muualle, jos se olisi ollut tarpeellista.

Jos asentaisin Xubuntun kiinteästi tietokoneeseen, lataisin Firefoxiin jonkin uuden "skinin". Sen nykyinen ulkonäkö näyttää hieman töksöltä.

Xubuntun "Task Manager" näyttää muistin käytöstä vain prosentin, joten lukua ei voi verrata siihen, miten paljon muut Linux-versiot käyttävät muistia muissa koneissa. Task Manager näyttää prosessien käyttämän muistin määrän (esimerkiksi Firefox 128MiB), mutta ei laske määriä yhteen. Voihan määrän tietysti itsekin laskea. Jos mustia kuluu 8% ja kokonaismuisti on 3,9 Gt, muistia kuluu silloin 312 mt.

Tämänhetkiset asetukset ovat seuraavat:

Appearance: "greybird"
Window Manager: "Daloa"
panelin taustakuva: "oma"

Tietoja:

xubuntu@xubuntu:~$ cat /etc/*-release
DISTRIB_ID=Ubuntu
DISTRIB_RELEASE=12.10
DISTRIB_CODENAME=quantal
DISTRIB_DESCRIPTION="Ubuntu 12.10"
NAME="Ubuntu"
VERSION="12.10, Quantal Quetzal"
ID=ubuntu
ID_LIKE=debian
PRETTY_NAME="Ubuntu quantal (12.10)"
VERSION_ID="12.10"
xubuntu@xubuntu:~$


Säädöissä on jotain erikoista. Kun säätöjä muutettiin ja palautettiin ennalleen, lopputulos ei ollut aivan samanlainen. Työpöydän säätö "Appearance" on ehkä hierarkiassa korkeammalla kuin Window Managerin säädöt. Tämä asia vaatisi enemmän perehtymistä kuin mihin nyt on kiinnostusta.

Dedoimedo sivulla testataan Xubuntu 12.04. Yksi harvoista testissä ilmenneistä vioista oli "Application Finderin" romahtaminen.

"Other than the one-time crash, there were no other issues", kirjoittaja selittää.

Tuollainen Application Finderin "crash" ei ilmeisesti ole aivan "one-time", koska sama tapahtui myös tämän kokeilun viimeisessä "sessiossa" Dell pöytäkoneessa.


Todettakoon tähän lopuksi, että Xubuntu on yksi mahdollinen vaihtoehto Linux-jakeluista, jonka voisin "oikeasti" ottaa käyttöön. Siinä on jäljellä Ubuntun hyviä puolia, kuten riittävän suuret ja paksut kirjaimet, mutta siitä on karsittu Ubuntun huonoin puoli eli Unity-työpöytä. 

Lisäys 2:

Jatkoin vielä Xubuntun kokeilua Dell pöytäkoneessa. Kokeilu on osa vertailua, jossa valitsen käyttöjärjestelmän vanhaan Pentium IV -pöytäkoneeseeni toimimasta lakanneen Fedoran tilalle.

Jostakin syystä internet ei toimi tällä hetkellä (13.3.2012 klo 12.20) kuin "mokkulan" avulla - ja huonosti silläkin. Osittain tästä syystä tulin käyttäneeksi USB-Xubuntua myös varsinaiseen nettikäyttöön eli tässä tapauksessa foorumille kirjoittamiseen. Käytin apuna Abi Word  tekstinkäsittelyohjelmaa. Mutta kuinka kävikään. Abi Word kaatui jo ensimmäisellä käyttökerralla ennen kuin olin saanut kirjoitustani valmiiksi. Onneksi olin tallennellut tekstiä tiuhaan, joten en menettänyt mitään. Mutta ohjelman kaatuminen on asia, josta en todellakaan pidä. Se heikentää käsitystäni koko käyttöjärjestelmästä, vaikka ohjelma onkin erillinen osa siitä. Käyttöjärjestelmän kehittäjät ovat tässä tapauksessa ohjelman kuitenkin pakettiin valinneet. Herää ajatus ja pelko siitä, mikä ohjelma kaatuu seuraavaksi. "Crash-raportti" on sivun oikeassa yläkulmassa.


Kirjoitan Xubuntun ja Mint Xfce:n vertailusta oman "artikkelinsa", joten ei siitä tässä tämän enempää.




maanantai 14. tammikuuta 2013

Pear Linux

DistroWatch-sivulla kerrottiin, että Pear Linuxista on ilmestynyt uusi versio 6.1. Päätin tutustua siihen. Latasin ohjelman ja asensin sen USB-tikulle Unetbootin-ohjelmalla. Ja ei kun käynnistämään....

Pear Linuxin käynnistäminen tökkäsi jo asennusvaiheessa ensiksi yhdessä tietokoneessa ja sen jälkeen toisessakin tietokoneessa. Katsoin nettisivulta, voisinko ehkä ladata jonkin toisen tiedoston. Sivulla oli seuraava tiedote, mikä ehkä selittää sen, miksi 6.1 version kokeilu epäonnistui.

EDIT : there is a problem with iso files. New iso files will be available shortly. sorry for against time.

Joten se siitä kokeilusta. En kuitenkaan lannistunut vaan latasin vanhemman 6.0 version. Se asentuikin koneeseen mukavasti.


Oheisessa kuvassa ei näy kannessa olevaa "Launch Me First" -logoa, jolla käynnistetään eräänlainen jälkiasennus. Koska en aikonut asentaa ohjelmaa koneelle, lopetin edellä mainitun ohjelman kokeilun jo alkuvaiheessa. Halusin vain nähdä, miten se toimii.

Ensimmäisiä säätöjä Linuxin käyttämisessä on näppäimistön kieliasetusten valinta. Pearissa on valmiina ranskankielinen asetus, jolla ei todellakaan (kokeilkaa vaikka) ole helppo kirjoittaa suomea. Osa kirjaimista ei ole edes samoilla paikoilla. Kun yritin vaihtaa asetusta, Linux "crashasi" täydellisesti niin kuin Windowsit joskus 1990-luvulla. Tietokone sammui - eikä pelkästään työpöytä tai ohjelma kaatunut.

Allekirjoittaneella on periaatteessa nollatoleranssi tuollaista ilmiötä kohtaan, koska jos se tapahtuu kerran, se voi tapahtua toisenkin kerran. Kun ohjelmat kaatuvat, menetetään helposti tietoa.

Käynnistin tietokoneen uudestaan ja päätin jatkaa Pear Linuxiin tutustumista. Pelkäsin koko ajan, milloin tietokone sammuu uudestaan. Luottamus käyttöjärjestelmään oli mennyt. Todettakoon, että sammuminen johtui nimenomaan Linuxin kaatumisesta eikä tietokoneen viasta.


Pear Linux ei näytä hassummalta, mutta käyttötuntuma on hieman sekava. Mac tulee mieleen siinä määrin, että ohjelmaa yrittää luonnostaan käyttää kuin OS X:ää. Sitä se ei kuitenkaan ole, eli ohjelmat eivät löydy Finderin kautta vaan viereisestä Application Launcher" -napista, jossa on raketin kuva. Kuvakaappaus ei toimi näppäimistön "Print Screen" komennosta, vaan on käynnistettävä erikseen "Screenshot" ohjelma. Kaikista tilanteista ei saa otettua kuvaa. Ei esimerkiksi siitä, miten näytön alalaidasta hohtaa ikään kuin punaista valoa sen merkkinä, että ruudun reunan alla piilossa oleva ohjelmaikoni osoittaa ohjelman olevan aktiivinen eli esimerkiksi ruutukaappaus odottaa tallentamista.


Ohjelmia on valmiiksi asennettuna melko vähän. Asennuksen yhteydessä suoritettava "Launch Me First" -ohjelma, jota nyt ei käytetty, todennäköisesti lataa lisää ohjelmia.

Pearia vaivaavat osittain samat ongelmat (jotka joidenkin mielestä eivät ole ongelmia vaan hyviä ominaisuuksia) kuin Gnome 3:sta, koska Pear on tästä muokattu. Iso otsikkopalkki selaimen yläreunassa on näkyvin "gnomemaisuus". En löytänyt säätöä, jolla edes fontin kokoa palkissa voisi säätää. Kun pienentää fonttia, joskus pienenee itse palkkikin.


Alareunassa olevan "launcherin" värisävyjä ja läpinäkyvyyttä voi säätää. Yläpalkki on tässä kuvassa jotenkin suttuisen näköinen. Taustakuva näkyy sen läpi. Perehtyminen Pear Linuxiin oli niin pintapuolista, että minkäänlaisia säätöjä yläpalkin läpinäkyvyyteen tai muihinkaan ominaisuuksiin ei löytynyt - ja mahtaako niitä ollakaan. Joitakin teemoja kokeiltiin, mutta niillä ei tainnut olla vaikutusta palkin ominaisuuksiin. Gnome 3:ssa on tunnetusti huonot säätömahdollisuudet tältä osin. Jos voisin, säätäisin kaikista palkeista ja paneeleista mahdollisimman pienet, mutta ei tietenkään niin pienet, etteivät ne enää olisi käyttökelpoisia.


Kokeilun alussa tapahtunut tietokoneen yllättävä sammuminen Linuxin romahdettua haittasi "henkisessä mielessä" kokeilua siitä eteenpäin. Säätöjä tehtäessä oli koko ajan pelko, milloin Linux kaatuu seuraavan kerran.


Kuuma nurkka toimii kuten perus-Gnomessakin. Ohjelmia voi pienentää ja suurentaa niin monella tavalla, että toiminta alkaa tuntua jo sekavalta. Hiirellä sai aikaan vilinää ja vilskettä.

Pear Linuxilla pääsi nettiin heti ilman mitään säätöjä tai asennuksia. Langaton ja langallinen yhteys toimivat saman tien, kun Linux käynnistyi. Tässä samassa koneessa (HP Pavilion dm1) on suuria vaikeuksia saada langaton netti toimimaan Ubuntussa ja Mintissä. Pear on Ubuntun johdannainen, ja jostakin syystä siinä toimii langaton verkko ilman ongelmia. Mokkulaa ei testattu.



Video näkyi ja äänet kuuluivat niin kuin nykyaikaisessa käyttöjärjestelmässä pitääkin. Mitään virityksiä ja asennuksia ei tarvinnut tehdä.


Miten vieritetään sivua, kun vierityspalkkia ei ole, eikä se tule näkyviin, vaikka mitä tekisi? Uusille Ubuntuille tyypillinen heikkous (eli joidenkin mielestä loistava ominaisuus) on näkyvissä myös Pear Linuxissa. Mikä vika tavallisessa vanhanaikaisessa vierityspalkissa on? Ai, se vie tilaa. Huono selitys ainakin Ubuntun tekijöiltä, joiden mielestä toisessa ruudun laidassa oleva Unity Launcher ei vie tilaa.



Mikä on lopullinen tuomio? Sen antaminen jääköön muiden tehtäväksi. Kokeilun alussa tapahtunut Linuxin ja koko tietokoneen sammuminen vie paljon pisteitä Pear Linuxilta, ellei joku todista, että kyseessä oli ainutlaatuinen tapahtuma universumissa kyseisen käyttöjärjestelmän kohdalla.

Huomautettakoon tässä vielä kerran, että tämän blogin "testeissä" on kyse vain hyvin pintapuolisesta käyttöjärjestelmiin tutustumisesta. Koska ohjelmaa käytetään USB-muistitikulta, eikä koneeseen asenneta mitään, järjestelmä ei tietenkään toimi yhtä monipuolisesti kuin lopullisesti asennettuna. Moniin asioihin kuten järjestelmän asennukseen ja ohjelmien asennukseen ei näissä tutustumisissa perehdytä millään tavalla, koska mitään ei asenneta.

Jos jätetään huomioimatta Gnomelle tyypillinen "yläpalkkikysymys" (joka on monien mielestä loistava homma), Pear Linux on melko hyvän näköinen. Yläpalkin alareuna on vähän suttuinen, mutta ehkä tähän asiaan voi vaikuttaa, kun valitsee sopivan taustakuvan. Jossakin arvioissa on jopa väitetty, että Pear Linux olisi paras Gnome-kehitelmä ja jopa parempi kuin alkuperäinen. Koska alkuperäinen on mikä on, ja koska muutkaan kehitelmät (mm. Unity ja Cinnamon ja Deepin) eivät niin ihmeellisiä ole, Pearin voi ulkonäön puolesta sijoittaa aika korkealle arvioissa. Onko se paras, se jää jokaisen käyttäjän itsensä päätettäväksi.

Pearin ja eräiden muiden Gnome-johdannaisten - kuten myös itse Gnomen - yläpalkin pitäisi olla muokattavissa. Siitä pitäisi pystyä tekemään samanlainen siro ja kapea palkki kuin Mac OS X:ssä.

Lisäys: Pear Linuxia kokeiltiin sattumalta vielä toisessa tietokoneessa eli vanhassa Fujitsu Siemens Amilo Pro -läppärissä. Siinä se toimi suorastaan paremmin kuin HP Pavilion dm1:ssä. Tässä pari kuvaa tästä kokeilusta.


Pear Linuxin ongelma lienee se, että sitä tekemässä on vähän ihmisiä, mistä syystä se ei ole niin valmis ja hiottu ja tuettu kuin joku toinen Linux, jonka taustalla on huomattavasti suurempi joukko ammattilaisia.


Vanhan läppärin korkealla (1280x800) näytöllä yläpaneeli ja -palkki ei niin pahasti haittaa kuin leveämmällä ja matalammalla "laajakulmanäytöllä".


Jälkihuomautus. Olin jo päättänyt, että Pear linuxin kokeilut saavat jäädä. Iskin kuitenkin USB-tikun taas kerran vanhaan läppäriin tietämättä ja muistamatta mitä tikulta käynnistyy. No, se oli Pear Linux. Kirjoitan tätä lisäystä sillä. Järjestelmästä saa (uskaltaakohan kehua, kun yleensä sen jälkeen järjestelmät näyttävät huonot puolensa) koko ajan positiivisemman käsityksen. "Ergonominen" suunnittelu on hyvin toteutettu. Järjestelmä näyttää hyvältä. Ja jos vielä saisi "yläpalkkikysymyksen" ratkaistua jonkin "tweak-työkalun" avulla, järjestelmä näyttäisi vieläkin paremmalta. Ja jos vielä voisi olla varma, että se on myös vakaa, sitä voisi suositella. Tässä koneessa se ei ole temppuillut.


Meego

Meego edustaa jo mennyttä aikaa, mutta se ladattiin mielenkiinnon vuoksi kokeiltavaksi jo keväällä 2012. Sen kokeileminen on onnistunut ainoastaan pienessä HP Pavilion dm1 -läppärissä. Muihin tietokoneisiin sen asentaminen ei ole onnistunut - tai tarkemmin sanottuna sen käyttäminen USB-muistitikulta ei ole onnistunut.


Aloitussivulla on esittelyvideo Meegosta. Langatonta verkkoa ei saatu toimimaan, mutta verkkojohdon kautta pääsi nettiin. Youtube-videot näkyivät.


Tietokoneen tiedostoihin ei päästy käsiksi. Root-salasana on Meego. Sillä pääsi vähän eteenpäin, mutta kovalevyn tiedostojärjestelmä ei taida olla sopiva.


Kuvat ruudulta piti tallentaa nettiin. Näppäimistökomento käynnisti PrintScreenin.


Asetuksia voi tehdä.


Auki olevat ohjelmat näkyvät "zoneina"


Webbikamera toimi.


Selaimena oli Chrome, joka alkoi tökkiä (pages unresponsive).


Meegosta tulee mieleen Googlen Chromebook, vaikka en ole sellaista käyttänytkään. Vakio-ohjelmia on vähän, ja selaimen kautta käytettävät ohjelmat korvaavat ne. Meegossa ei ole kunnollista tekstinkäsittelyohjelmaa eikä minkäänlaista kuvankäsittelyohjelmaa videonkäsittelyohjelmasta puhumattakaan. Videoita voi kuitenkin katsoa "videoplayerillä".

Meego jäi historian kummallisuudeksi. Olisiko siitä koskaan ollut varteenotettavaksi tietokoneen käyttöjärjestelmäksi, se jäi näkemättä. Meegon kaltaiselle pelkistetylle käyttöjärjestelmälle ei yksinkertaisesti ole tarvetta ainakaan tietokoneissa. Puhelimet ovat asia erikseen.