Pear Linuxin käynnistäminen tökkäsi jo asennusvaiheessa ensiksi yhdessä tietokoneessa ja sen jälkeen toisessakin tietokoneessa. Katsoin nettisivulta, voisinko ehkä ladata jonkin toisen tiedoston. Sivulla oli seuraava tiedote, mikä ehkä selittää sen, miksi 6.1 version kokeilu epäonnistui.
EDIT : there is a problem with iso files. New iso files will be available shortly. sorry for against time.
Joten se siitä kokeilusta. En kuitenkaan lannistunut vaan latasin vanhemman 6.0 version. Se asentuikin koneeseen mukavasti.
Oheisessa kuvassa ei näy kannessa olevaa "Launch Me First" -logoa, jolla käynnistetään eräänlainen jälkiasennus. Koska en aikonut asentaa ohjelmaa koneelle, lopetin edellä mainitun ohjelman kokeilun jo alkuvaiheessa. Halusin vain nähdä, miten se toimii.
Ensimmäisiä säätöjä Linuxin käyttämisessä on näppäimistön kieliasetusten valinta. Pearissa on valmiina ranskankielinen asetus, jolla ei todellakaan (kokeilkaa vaikka) ole helppo kirjoittaa suomea. Osa kirjaimista ei ole edes samoilla paikoilla. Kun yritin vaihtaa asetusta, Linux "crashasi" täydellisesti niin kuin Windowsit joskus 1990-luvulla. Tietokone sammui - eikä pelkästään työpöytä tai ohjelma kaatunut.
Allekirjoittaneella on periaatteessa nollatoleranssi tuollaista ilmiötä kohtaan, koska jos se tapahtuu kerran, se voi tapahtua toisenkin kerran. Kun ohjelmat kaatuvat, menetetään helposti tietoa.
Käynnistin tietokoneen uudestaan ja päätin jatkaa Pear Linuxiin tutustumista. Pelkäsin koko ajan, milloin tietokone sammuu uudestaan. Luottamus käyttöjärjestelmään oli mennyt. Todettakoon, että sammuminen johtui nimenomaan Linuxin kaatumisesta eikä tietokoneen viasta.
Pear Linux ei näytä hassummalta, mutta käyttötuntuma on hieman sekava. Mac tulee mieleen siinä määrin, että ohjelmaa yrittää luonnostaan käyttää kuin OS X:ää. Sitä se ei kuitenkaan ole, eli ohjelmat eivät löydy Finderin kautta vaan viereisestä Application Launcher" -napista, jossa on raketin kuva. Kuvakaappaus ei toimi näppäimistön "Print Screen" komennosta, vaan on käynnistettävä erikseen "Screenshot" ohjelma. Kaikista tilanteista ei saa otettua kuvaa. Ei esimerkiksi siitä, miten näytön alalaidasta hohtaa ikään kuin punaista valoa sen merkkinä, että ruudun reunan alla piilossa oleva ohjelmaikoni osoittaa ohjelman olevan aktiivinen eli esimerkiksi ruutukaappaus odottaa tallentamista.
Ohjelmia on valmiiksi asennettuna melko vähän. Asennuksen yhteydessä suoritettava "Launch Me First" -ohjelma, jota nyt ei käytetty, todennäköisesti lataa lisää ohjelmia.
Pearia vaivaavat osittain samat ongelmat (jotka joidenkin mielestä eivät ole ongelmia vaan hyviä ominaisuuksia) kuin Gnome 3:sta, koska Pear on tästä muokattu. Iso otsikkopalkki selaimen yläreunassa on näkyvin "gnomemaisuus". En löytänyt säätöä, jolla edes fontin kokoa palkissa voisi säätää. Kun pienentää fonttia, joskus pienenee itse palkkikin.
Alareunassa olevan "launcherin" värisävyjä ja läpinäkyvyyttä voi säätää. Yläpalkki on tässä kuvassa jotenkin suttuisen näköinen. Taustakuva näkyy sen läpi. Perehtyminen Pear Linuxiin oli niin pintapuolista, että minkäänlaisia säätöjä yläpalkin läpinäkyvyyteen tai muihinkaan ominaisuuksiin ei löytynyt - ja mahtaako niitä ollakaan. Joitakin teemoja kokeiltiin, mutta niillä ei tainnut olla vaikutusta palkin ominaisuuksiin. Gnome 3:ssa on tunnetusti huonot säätömahdollisuudet tältä osin. Jos voisin, säätäisin kaikista palkeista ja paneeleista mahdollisimman pienet, mutta ei tietenkään niin pienet, etteivät ne enää olisi käyttökelpoisia.
Kokeilun alussa tapahtunut tietokoneen yllättävä sammuminen Linuxin romahdettua haittasi "henkisessä mielessä" kokeilua siitä eteenpäin. Säätöjä tehtäessä oli koko ajan pelko, milloin Linux kaatuu seuraavan kerran.
Kuuma nurkka toimii kuten perus-Gnomessakin. Ohjelmia voi pienentää ja suurentaa niin monella tavalla, että toiminta alkaa tuntua jo sekavalta. Hiirellä sai aikaan vilinää ja vilskettä.
Pear Linuxilla pääsi nettiin heti ilman mitään säätöjä tai asennuksia. Langaton ja langallinen yhteys toimivat saman tien, kun Linux käynnistyi. Tässä samassa koneessa (HP Pavilion dm1) on suuria vaikeuksia saada langaton netti toimimaan Ubuntussa ja Mintissä. Pear on Ubuntun johdannainen, ja jostakin syystä siinä toimii langaton verkko ilman ongelmia. Mokkulaa ei testattu.
Video näkyi ja äänet kuuluivat niin kuin nykyaikaisessa käyttöjärjestelmässä pitääkin. Mitään virityksiä ja asennuksia ei tarvinnut tehdä.
Miten vieritetään sivua, kun vierityspalkkia ei ole, eikä se tule näkyviin, vaikka mitä tekisi? Uusille Ubuntuille tyypillinen heikkous (eli joidenkin mielestä loistava ominaisuus) on näkyvissä myös Pear Linuxissa. Mikä vika tavallisessa vanhanaikaisessa vierityspalkissa on? Ai, se vie tilaa. Huono selitys ainakin Ubuntun tekijöiltä, joiden mielestä toisessa ruudun laidassa oleva Unity Launcher ei vie tilaa.
Mikä on lopullinen tuomio? Sen antaminen jääköön muiden tehtäväksi. Kokeilun alussa tapahtunut Linuxin ja koko tietokoneen sammuminen vie paljon pisteitä Pear Linuxilta, ellei joku todista, että kyseessä oli ainutlaatuinen tapahtuma universumissa kyseisen käyttöjärjestelmän kohdalla.
Huomautettakoon tässä vielä kerran, että tämän blogin "testeissä" on kyse vain hyvin pintapuolisesta käyttöjärjestelmiin tutustumisesta. Koska ohjelmaa käytetään USB-muistitikulta, eikä koneeseen asenneta mitään, järjestelmä ei tietenkään toimi yhtä monipuolisesti kuin lopullisesti asennettuna. Moniin asioihin kuten järjestelmän asennukseen ja ohjelmien asennukseen ei näissä tutustumisissa perehdytä millään tavalla, koska mitään ei asenneta.
Jos jätetään huomioimatta Gnomelle tyypillinen "yläpalkkikysymys" (joka on monien mielestä loistava homma), Pear Linux on melko hyvän näköinen. Yläpalkin alareuna on vähän suttuinen, mutta ehkä tähän asiaan voi vaikuttaa, kun valitsee sopivan taustakuvan. Jossakin arvioissa on jopa väitetty, että Pear Linux olisi paras Gnome-kehitelmä ja jopa parempi kuin alkuperäinen. Koska alkuperäinen on mikä on, ja koska muutkaan kehitelmät (mm. Unity ja Cinnamon ja Deepin) eivät niin ihmeellisiä ole, Pearin voi ulkonäön puolesta sijoittaa aika korkealle arvioissa. Onko se paras, se jää jokaisen käyttäjän itsensä päätettäväksi.
Pearin ja eräiden muiden Gnome-johdannaisten - kuten myös itse Gnomen - yläpalkin pitäisi olla muokattavissa. Siitä pitäisi pystyä tekemään samanlainen siro ja kapea palkki kuin Mac OS X:ssä.
Lisäys: Pear Linuxia kokeiltiin sattumalta vielä toisessa tietokoneessa eli vanhassa Fujitsu Siemens Amilo Pro -läppärissä. Siinä se toimi suorastaan paremmin kuin HP Pavilion dm1:ssä. Tässä pari kuvaa tästä kokeilusta.
Pear Linuxin ongelma lienee se, että sitä tekemässä on vähän ihmisiä, mistä syystä se ei ole niin valmis ja hiottu ja tuettu kuin joku toinen Linux, jonka taustalla on huomattavasti suurempi joukko ammattilaisia.
Vanhan läppärin korkealla (1280x800) näytöllä yläpaneeli ja -palkki ei niin pahasti haittaa kuin leveämmällä ja matalammalla "laajakulmanäytöllä".
Jälkihuomautus. Olin jo päättänyt, että Pear linuxin kokeilut saavat jäädä. Iskin kuitenkin USB-tikun taas kerran vanhaan läppäriin tietämättä ja muistamatta mitä tikulta käynnistyy. No, se oli Pear Linux. Kirjoitan tätä lisäystä sillä. Järjestelmästä saa (uskaltaakohan kehua, kun yleensä sen jälkeen järjestelmät näyttävät huonot puolensa) koko ajan positiivisemman käsityksen. "Ergonominen" suunnittelu on hyvin toteutettu. Järjestelmä näyttää hyvältä. Ja jos vielä saisi "yläpalkkikysymyksen" ratkaistua jonkin "tweak-työkalun" avulla, järjestelmä näyttäisi vieläkin paremmalta. Ja jos vielä voisi olla varma, että se on myös vakaa, sitä voisi suositella. Tässä koneessa se ei ole temppuillut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti