Päivityskysymystä miettiessä on testailtu USB-tikulta useita eri vaihtoehtoja uusiksi Linuxeiksi. Vanhempi Ubuntuista saa tosin vielä jäädä tietokoneeseen päivitysten loputtuakin, koska se on hyvä, ja koska sen "virittelemiseen" on käytetty paljon aikaa ja vaivaa - mikä menee kaikki hukkaan, kun käyttöjärjestelmä uusitaan. No, joskus se on tietysti uusittava, mutta miksi alkaa sorkkia toimivaa järjestelmää.
Nyt on tutustumisvuorossa Linux Mint Debian. Se toimii hyvin USB-tikulta. Youtube näkyy, ja nettiin pääsee langattomasti. Mokkkulaa ei ole saatu toimimaan sen enempää Ubuntuissa kuin Minteissäkään. Eräissä muissa USB-tikulta käytettävissä Linuxeissa mokkula toimii.
Mint Debianissa (Xfce) saa säädettyä monia eri asioita ja myös ohjelmaikkunoiden otsikkopalkin kokoa jossakin määrin. Kun valitaan "Appearance" valikosta työpöydän tyyliksi Xfce-Kolors, ohjelmaikkunoiden otsikkopalkki on kaikkein pienin. Massiivinen ja tilaa vievä otsikkopalkki on erityisesti Gnome-työpöydän ja sen johdannaisten ongelma.
Bloginpitäjä on kokeillut Linux Mint Debiania ennenkin ja arvioinut sen yhdeksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi, kun käyttöjärjestelmän uusiminen tulee ajankohtaiseksi. Pitempi ja perusteellisempi käyttäminen tietenkin vasta kertoo, miten hyvä vaihtoehto tämä Linux on. USB-tikulta kokeiltaessa tässä ei näytä olevan mitään erityisiä ärsyttävyyksiä. Kaikki toimii suoraan paketista, niin kuin sanonta kuuluu.
Koska kyseessä on "rolling distribution", käyttäjän ei pitäisi tarvita tehdä uusia täysasennuksia, kun versio vanhenee. Tämä on tavoite. Kuinka paljon käyttöjärjestelmä yllättäen muuttuu, kun siihen tulee automaattisia päivityksiä - ja muuttuuko se huonompaan suuntaan - ei ole allekirjoittaneen tiedossa.
Oheisessa "Desktopissa" olisi vielä paljon paranneltavaa. Alapalkki on tuollaisenaan aika mitätön. Ohjelmien vaihtonapit erottuvat huonosti. Lyhyessä UBS-tikkukokeilussa ei viitsi alkaa kovin laajoihin virityksiin.
Alustavan kokeilun perusteella voin suositella Linux Mint Debiania. Tämä blogimerkintä ruutukaappauksineen on tehty sillä.
Ja tässä vielä vähän lisää. Ohjelmaa kokeillaan vanhassa Fujitsu Siemens Amilo Pro -läppärissä. Kevyesti toimii siinäkin.
Kansikuvan pitäisi olla alaosastaan vähemmän erottuva, jos kuvaa ajatellaan käytettäväksi myös paneelin taustakuvana niin, että se on koko ajan näkyvissä. Autohide jättää rumasti kolme pikseliä korkean rivin näkyviin, mutta jossakin on ollut ohje, miten rivin saa pois näkyvistä. Palkin taustakuvaan pitäisi tehdä hieman keinotekoista 3D-näköä. Nyt oli käytettävissä niin huono hiiri, että tätä ei viitsitty edes yrittää. Tekijä hallitsee lisäksi Gimpin melko huonosti. Periaatteessa toimenpide ei ole vaikea. Taustakuvaa vain hieman vaalennetaan keskiosasta rajauksella ja sopivalla "feather" -asetuksella, jolloin saadaan aikaan tunne, että keskiosa on korkeammalla kuin varjoon jäävät reunat.
Seuraavassa tätä ajatusta on kokeiltu. Paneeli ladattiin Picasa Web Albumiin ja siirrettiin sen kautta toiseen tietokoneeseen, jossa paneelia hieman muokattiin. Sen jälkeen se siirrettiin takaisin alkuperäiseen koneeseen, ja paneelia viimeisteltiin Gimpillä. Tässä yhteydessä Gimpistä löytyivät ne asetukset, joiden "puuttumisen" takia oli pitänyt käyttää toista konetta. Koko homma olisi siis hoitunut Gimpillä ilman hankalia siirtoja. Paneelin korkeus on 16 pikseliä, ja se näyttää hieman litteältä vanhan läppärin korkealla näytöllä.
Idea vaatisi vielä kehittelemistä. Paneeli on liian "pyöreä". Jos tekee tarpeeksi monta kokeilua, lopullinen muoto ja sävy lopulta löytynee. Tämä oli vain alustava kokeilu koneessa, johon on käyttöjärjestelmä ladattu USB-muistitikulta. Kun virta sammutetaan, asetukset häviävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti