Jos jokin asia on huonosti, se pitäisi korjata eikä tehdä vielä huonommaksi. Fedora 18:n (vai pitäisikö sanoa Gnome 3.6:n) ohjelmien otsikkopalkki on mennyt jo vitsin puolelle. Jos palkkeja vielä vähän lisätään ja paksunnetaan, eihän nettisivua näe enää ollenkaan.
Beta-versiossa oli vähän säätömahdollisuuksia, joten en mahtanut fonteille mitään. Eikä enää pelkkä fontin pienentäminen taida edes riittää. Tuohon yläreunan valkoiseen muuriin voisi jo myydä mainospaikkoja.
En saanut työpöydän taustakuvaksi jotain omaa kuvaani tietokoneesta, joten piti käyttää valmista kuvaa.
Jostakin syystä sivupaneelissa oleva "show applications" -nappi, joka tuo mieleen puhelimen näppäimistön, on palkin alalaidassa. Tuntuu, että sen pitäisi mieluummin olla sivupalkin ylälaidassa, jossa on kuuma nurkka "Activities" -painikkeineen. Nyt hiiren kursorilla joutuu hosumaan entistä enemmän ympäri ruutua, mikä on muutenkin Gnome 3:n tyypillinen piirre. Applications -valikon uutta sijaintia on arvosteltu joissakin "Review" -artikkeleissa.
Gnome 3 on omituinen työpöytä. Se on perusmuodossaan monilta osin huono ja puutteellinen, joten sitä on viriteltävä erilaisilla "tweak"-työkaluilla, jotta siitä saisi paremman. Suurena uutisena kerrotaan sen tyyppisistä parannuksista kuin "sammutusnapin" lisäämisestä valikkoon. Näyttää olevan niin, että kun tekee jostakin asiasta alussa älyttömän huonon, jokainen myöhemmin tehtävä pieni parannus otetaan vastaan suurena uutisena ja edistysaskeleena.
Beta-versiossa on vähän ohjelmia, joten ei niistä sen enempää. Ei käyttöjärjestelmää kannatakaan arvioida sen perusteella, miten paljon siinä on vakio-ohjelmia mukana. Pääasia on, että systeemi toimii. Ohjelmia löytyy kyllä.
Eräässä pöytäkoneessani on Fedora 17. Jos ei uusi versio ole tämän parempi, ja jos siihen ei löydy kunnollisia "tweak" -mahdollisuuksia, en pidä mitään kiirettä päivittämisellä. Tällaisenaan järjestelmä on ruutua ahmiva yläpalkkihirviö. En suosittele. * (Lue lieventävä loppuarvio.)
Lisäys 1: Kun uusi Fedora 18 lopulta tuli virallisesti uunista ulos, kokeilin sen 64bitin versiota muutaman vuoden vanhassa Dell-pöytäkoneessa, jossa on 1680x1050 pikselin näyttö. Käytin Fedora USB-makeria, jota olen käyttänyt joskus aikaisemminkin. Olin välillä jo unohtanut koko ohjelman, vaikka se on koko ajan ollut tietokoneessa. Ensiksi Unetbootinilla tekemäni 32 bitin "bootattava" USB-tikku ei toiminut kunnolla. Työpöytä latautui, mutta aktivities-nurkka puuttui, eikä oikeastaan mikään muu toiminut kuin oikean laidan sammutusvalikko.
Fedora 18:n varsinainen "painos" toimii tuoreeltaan USB-tikulta nopeasti.
Isommassa näytössä, jonka korkeus on 1050 pikseliä, yläreunan tekstipalkki, josta olen valittanut, ei näytä niin häiritsevältä kuin pienemmässä 768 pikseliä korkeassa näytössä. Ongelman voi yrittää ratkaista "Maximus" -nimisellä (muitakin on) Gnomen lisukkeella.
Taustakuvan vaihtaminen vaatii ilmeisesti Twek-toolin asentamisen.
Lisäys 2: Kokeilin Fedoraa vielä Sony Vaio VPCEH -läppärissä, kun USB-tikku sattui olemaan "hollilla". Käyttöjärjestelmä asentui sujuvasti ja toimi näppärästi. Langattomalla verkolla pääsi nettiin ilman mitään ongelmia.
Ohjelmia ei Live User -versiossa kovin kauheasti ole, mutta niitähän saa. Tietokoneen PrintScreen (tässä koneessa Druck S-Abf) nappi laukaisee "Screenshot" -kuvan, joka tallentuu saman tien Pictures-kansioon. Jos kuvan haluaa säilyvän, se pitää siirtää tietokoneen kovalevylle. Pictures-kansio on nimittäin virtuaalikansio, joka häviää, kun kone sammutetaan. Screenshot -ohjelmalla voi ottaa kuvan viiveellä. Ongelma tässä käyttöjärjestelmässä sekä eräissä muissakin Linux-versioissa on se, että kuvatiedoston nimeen tulee väliviivoja ja kaksoispisteitä, mitkä tuottavat vaikeuksia, kun tiedostoja käsitellään Windows -ympäristössä. Esimerkiksi Windowsilla formatoidulle Fat32 -muistitikulle ei voinut kopioida edellä mainittuja tiedostoja ennen kuin niiden nimet oli muuttanut.
Erinomainen asia Fedora 18:ssa on sen kuvankatseluohjelma "Image Wiever". Se päihittää Windowsin vastaavan ohjelman täydellisesti. Kun aukaisee kuvan ja valitsee kokoruututilan (F11), kuvia voi selata nuolinäppäimillä yhtä nopeasti eteen ja taaksepäin. Windowsissa oleva vastaava ohjelma toimii sujuvasti vain eteenpäin. Taaksepäin se on erittäin hidas. Linuxin kuvankatseluohjelmat ovat yleensäkin parempia kuin Windowsin vastaavat. Mutta tässäkin asiassa on pieni "mutta". Nimittäin pöytäkoneessani (Fedora 17) oleva kuvankatseluohjelma on takkuinen ja kaataa koko järjestelmän.
Kun aikani selasin ruutukaappauksia kokoruututilassa, menin jo lopulta sekaisin, enkä ollut varma, katsonko parhaillaan ruutukaappausta vai normaalia Fedoran työpöytää.
Fedoran kokeileminen saa nyt loppua - varsinkin kun tätä kömpelösti toimivaa blogia ei kukaan edes taida lukea. Nyt seuraa edellä luvattu lievennys Fedora-arvosteluun.
Fedora 18 ei todennäköisesti ole niin huono käyttöjärjestelmä, kun olen antanut edellä ymmärtää. Omat huonot kokemukseni perustuvat 2,4 Ghz / 1.5 Gt Pentium tietokoneeseen asennettuun Fedoraan. Olen ehkä itse saanut aikaan epämääräisillä asennuksillani Fedoran epävakauden, vaikkakin toinen syy voi olla se, että näytönohjaimen ajurit eivät ole ajan tasalla. Jälkimmäiseen vaihtoehtoon viittaa koneen hitaus. Järjestelmässä on useita eri työpöytävaihtoehtoja ja mitä erilaisimpia "tweak" -asennuksia. Olen lisäksi tehnyt asennuksia "tee ensin, mieti sitten" -periaatteella ymmärtämättä edes mitä olen asentamassa. En ole aina jaksanut lukea ohjeita vaan olen kopioinut joltakin ohjesivulta tekstiä ja syöttänyt sitä terminaaliin "katsotaan mitä tapahtuu" -periaatteella. Kde 4.8 työpöytäversion asensin joidenkin ohjeiden perusteella aikana, jolloin Fedoran virallinen Kde-versio oli 4.7.
Myös vaatimaton 1,5 Gb:n keskusmuisti voi olla yksi syy Fedoran hitauteen vanhassa pöytäkoneessani. Hitaus näkyy esimerkiksi siten, että kun Activities -tekstistä vie hiiren ensimmäisen kerran Application -tekstin päälle, ohjelmakuvakkeet eivät tule heti näkyviin (kuten esimerkiksi tässä koneessa), vaan käyttöjärjestelmä hakee ne kovalevyltä. Ruutunäkymän vaihtumista saa odottaa monta sekuntia kovalevyn ääniä kuunnellen.
Jos Fedoran asentaa puhtaasti ja ottaa siihen vain sen työpöydän, mitä aikoo käyttää, ja huolehtii ajurit ajan tasalle, ja välttää ylenmääräistä "tweakailua", ehkä järjestelmä toimii vakaasti. Gnome on vain siitä ikävä työpöytä, että sitä on melkein pakko "tweakata", jotta siitä saisi mukavamman. Jotkut ratkaisut kerta kaikkiaan ovat outoja. Miksi esimerkiksi entinen Applications valinta, joka oli lyhyen "hiirimatkan" päässä Activities -valikosta, on nyt siirretty "kilometrien" päähän vasemman sivupalkin alalaitaan. Hiirellä saa hosua kuin heinämies. Ja mitä hiirellä hosumiseen tulee, niin tätä viimeistä kappaletta kirjoittaessani hiiri on vahingossa siirtynyt sivun alalaitaan (otan juuri nyt ruutukaappauksen malliksi)
keskeyttäen kirjoittamisen. Kun kirjoittaa tekstiä aivan sivun alalaitaan, ja hiiren kursorikin on samoilla alueilla, kursori siirtyy helposti kiinni ruudun alalaitaan aiheuttaen kuvassa näkyvän ilmiön. Myös "kuuma nurkka" on samanlainen. Firefoxin Back-nuoli on aika lähellä sitä. Varomaton hiiren heilautus saa työpöydän sekaisin.
Eiköhän tässä ollut oleellinen. Ulkona on pakkasta noin yhdeksän astetta, joten sää on lämmennyt eilisestä. Teen vielä pienen lisäyksen, kun olen laskenut pikseleitä muutamista ruutukaappauskuvista.
P.S. Kuvankatseluohjelma ei ollutkaan enää niin hyvä, kun yritin katsoa oikeita kuvia eikä pelkästään ruutukaappauksia, joiden tiedostokoko on pieni.
Lisäys 3: Päivitin Fedora-pöytäkoneeseen version 18. Käytin menetelmää FedUp. Homma hoitui helposti. Kirjoitan tätä parhaillaan uudella Fedoralla Gnome-ympäristössä. Hiiri meni juuri vahingossa sivun alalaitaan, jolloin sieltä pomppasi taas "notifications" -ruutu vai mikä se onḱaan keskeyttäen kirjoittamisen. En ole ihastunut tällaisiin ominaisuuksiin. Ne ovat pelkästään ylimääräisiä kiusoja. Hiiri on mennyt pari kertaa vahingossa myös kuumaan nurkkaan, kun olen aikonut painaa selaimen Back-nappia. Kuuma nurkka levittää ohjelmaikkunat pitkin kuvaruutua, ja pitää tehdä ylimääräinen liike hiirellä saadakseen yhden ikknoista taas aktiiviseksi.
"Uppgrade" hävitti yläpalkista lisukkeen, joka näytti avoimet ohjelmaikkunat, ja josta niitä voi vaihdella. En löytänyt paikkaa, josta kyseisen pienen ohjelman aikoinaan latasin. Ikkunoita on vaihdeltava "Alt+Tab" komennolla. Kun lisuke oli paikallaan, siitä näki joka hetki (esimerkiksi vaikka nyt, kun kirjoitan bloggerin ikkunassa) mitä ohjelmia tietokoneessa oli käynnissä. Nyt tätä asiaa ei näe mistään muuten kuin tökkimällä kuumaa nurkkaa, joka levittää ohjelmaikkunat pienoiskoossa näytölle.
Fedoran päivittäminen päivitti KDE -työpöydän 4.9 versioon, mutta työpöydässä ilmenevä puute (se, että ohjelmien painikkeet eivät ole alapalkissa) jäi ennalleen.
Pitäisiköhän seuraavaksi asentaa Mate-työpöytä? Ei kun tuumasta toimeen.
Hyvin asentui. Työpöydällä on kuitenkin virheilmoitus, kun sen käynistää.Pitääkö tuo lätkä tästä lähtien joka kerran poistaa manuaalisesti painamalla OK? Näin pitää tehdä, kun käynnistää Google Chromen eräässä tietokoneessa. Chrome ilmoittaa kerta toisensa jälkeen kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen, että käyttäjäprofiilia ei pystytty lataamaan. Kyllä se jo uskotaan.
Tämähän on kuin vanha kunnon...
Ubuntu tai mikä tahansa klassista Gnome 2 -työpöytää käyttävä järjestelmä. Luulin, että Mate -työpöytä olisi samanlainen kuin Mintissä. Itse asiassa ei tämäkään haittaa. On hyvä, että tietokoneen käyttäjälle tarjotaan vielä mahdollisuus valita jotain perinteistä. Jos nyt asentaisin Fedoran tietokoneeseeni puhtaana uutena asennuksena tarkoituksena käyttääkin sitä eikä vain testailla ja leikkiä sillä, voisin asentaa tällaisen Maten. Se on arkinen tarve-esine vähän kuin haalarit. Se ei pelleile erikoisuuksilla ja uusilla käyttäjiä ärsyttävillä ominaisuuksilla vaan hoitaa hommat asiallisesti niin kuin pitää.
Lisäys:
Normaali nettiyhteys lakkasi toimimasta eilen, joten kokeilen aikani kuluksi mokkulayhteyttä ja USB:llä olevia Linux-versioita. Niinpä Fedora 18 (joka on kiinteästi asennettuna toiseen tietokoneeseeni) sai vielä tilaisuuden ennen kuin tikku jyrätään. Ohjelma käyttää muistia 470,3 Mib tilanteessa, jossa System Monitor on ainoa erikseen käynnistetty ohjelma. Jostakin syystä lukema vaihtelee ja on alimmillaan noin 350 MiB. Muistia näyttää kuluvan siis ainakin enemmän kuin Debianissa, jossa lukema oli noin 180 Mib.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti